Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Então Job respondeu,
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
“Verdadeiramente eu sei que é assim, mas como o homem pode estar apenas com Deus?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Se ele tiver o prazer de contender com ele, ele não pode responder-lhe uma vez em mil.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Deus é sábio de coração, e poderoso em força. Quem se endureceu contra ele e prosperou?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Ele remove as montanhas, e eles não sabem disso, quando ele os derruba em sua raiva.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Ele sacode a terra para fora de seu lugar. Seus pilares tremem.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Ele comanda o sol e ele não nasce, e sela as estrelas.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
Somente ele estica os céus, e pisadas nas ondas do mar.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
Ele faz o Urso, Orion, e as Plêiades, e os quartos do sul.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
Ele faz grandes coisas para além de descobrir; sim, coisas maravilhosas sem número.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Eis que ele passa por mim, e eu não o vejo. Ele também passa adiante, mas eu não o percebo.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Eis que ele se arrebata. Quem pode atrapalhá-lo? Quem lhe perguntará: “O que você está fazendo?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
“Deus não vai retirar sua raiva. Os ajudantes de Rahab se abaixam sob ele.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
Quanto menos eu lhe responderei, e escolher minhas palavras para discutir com ele?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Embora eu fosse justo, ainda não lhe responderia. Eu faria súplicas ao meu juiz.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Se eu tivesse ligado, e ele tivesse me respondido, no entanto, eu não acreditaria que ele escutou a minha voz.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Pois ele me quebra com uma tempestade, e multiplica minhas feridas sem causa.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Ele não me permitirá recuperar meu fôlego, mas me enche de amargura.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Se é uma questão de força, eis que ele é poderoso! Se de justiça, 'Quem', diz ele, 'me convocará'?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Embora eu seja justo, minha própria boca me condenará. Embora eu seja irrepreensível, isso me mostrará perverso.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Estou irrepreensível. Eu não me respeito. Eu desprezo minha vida.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
“É tudo a mesma coisa. Portanto, eu digo que ele destrói os irrepreensíveis e os perversos.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Se o flagelo matar de repente, ele vai zombar do julgamento dos inocentes.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
A terra é entregue na mão dos ímpios. Ele cobre os rostos de seus juízes. Se não é ele, então quem é ele?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
“Agora meus dias são mais rápidos que os de um corredor. Eles fogem. Eles não vêem nada de bom.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Eles faleceram como os navios rápidos, como a águia que se precipita sobre a presa.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Se eu disser: 'Vou esquecer minha reclamação', Vou deixar minha cara triste, e me alegrar”.
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
Tenho medo de todas as minhas mágoas. Eu sei que você não me considerará inocente.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Estarei condenado. Por que então eu trabalho em vão?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Se eu me lavar com neve, e limpar minhas mãos com lixívia,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
ainda assim, você me mergulhará na vala. Minhas próprias roupas me abominarão.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
Pois ele não é um homem, como eu sou, que eu deveria responder-lhe, que devemos nos reunir para julgar.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Não há árbitro entre nós, que poderia colocar sua mão sobre nós dois.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Deixe-o tirar sua vara de mim. Que seu terror não me faça ter medo;
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
então eu falaria, e não o temeria, pois não estou assim em mim mesmo.
