Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Mas Jó respondeu, dizendo:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Na verdade sei que é assim; mas como pode o ser humano ser justo diante de Deus?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Ainda se quisesse disputar com ele, não conseguiria lhe responder uma coisa sequer em mil.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Ele é sábio de coração, e poderoso em forças. Quem se endureceu contra ele, e teve paz?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Ele transporta as montanhas sem que o saibam; e as transtorna em seu furor.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Ele remove a terra de seu lugar, e faz suas colunas tremerem.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Ele dá ordem ao sol, e ele não brilha; e sela as estrelas.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
Ele é o que sozinho estende os céus, e anda sobre as alturas do mar.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
Ele é o que fez a Usra, o Órion, as Plêiades, e as constelações do sul.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
Ele é o que faz coisas grandes e incompreensíveis, e inúmeras maravilhas.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Eis que ele passa diante de mim, sem que eu não o veja; ele passará diante de mim, sem que eu saiba.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Eis que, quando ele toma, quem pode lhe impedir? Quem poderá lhe dizer: O que estás fazendo?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Deus não reverterá sua ira, e debaixo dele se encurvam os assistentes de Raabe.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
Como poderia eu lhe responder, e escolher minhas palavras contra ele?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
A ele, ainda que eu fosse justo, não lhe responderia; a meu juiz pediria misericórdia.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Ainda que eu lhe chamasse, e ele respondesse, mesmo assim não creria que ele tivesse dado ouvidos à minha voz.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Pois ele tem me quebrantado com tempestade, e multiplicado minhas feridas sem causa.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Ele não me permite respirar; em vez disso, me farta de amarguras.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Quanto às forças, eis que ele é forte; e quanto ao juízo, [ele diria]: Quem me convocará?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Ainda que eu seja justo, minha boca me condenaria; se eu fosse inocente, então ela me declararia perverso.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Mesmo se eu for inocente, não estimo minha alma; desprezo minha vida.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
É tudo a mesma coisa; por isso digo: ele consome ao inocente e ao perverso.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Quando o açoite mata de repente, ele ri do desespero dos inocentes.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
A terra está entregue nas mãos dos perversos. Ele cobre o rosto de seus juízes. Se não é ele, então quem é?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Meus dias foram mais rápidos que um homem que corre; fugiram, e não viram o bem.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Passaram como barcos de papiro, como a águia que se lança à comida.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Se disser: Esquecerei minha queixa, mudarei o aspecto do meu rosto, e sorrirei,
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
[Ainda] teria pavor de todas as minhas dores; [pois] sei que não me terás por inocente.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Se eu já estou condenado, então para que eu sofreria em vão?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Ainda que me lave com água de neve, e limpe minhas mãos com sabão,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Então me submergirias no fosso, e minhas próprias vestes me abominariam.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
Pois ele não é homem como eu, para que eu lhe responda, e venhamos juntamente a juízo.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Não há entre nós árbitro que ponha sua mão sobre nós ambos,
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Tire de sobre mim sua vara, e seu terror não me espante.
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
[Então] eu falaria, e não teria medo dele. Pois não está sendo assim comigo.
