Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Então Job respondeu, e disse:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Na verdade sei que assim é; porque como se justificaria o homem para com Deus?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Se quizer contender com ele, nem a uma de mil coisas lhe poderá responder.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Ele é sábio de coração, e forte de forças: quem se endureceu contra ele, e teve paz?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Ele é o que transporta as montanhas, sem que o sintam, e o que as transtorna no seu furor.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
O que remove a terra do seu lugar, e as suas colunas estremecem.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
O que fala ao sol, e não sai, e sela as estrelas.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
O que só estende os céus, e anda sobre os altos do mar.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
O que faz a Ursa, o Orion, e o Setestrello, e as recâmaras do sul.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
O que faz coisas grandes, que se não podem esquadrinhar: e maravilhas tais que se não podem contar.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Eis que passa por diante de mim, e não o vejo: e torna a passar perante mim, e não o sinto.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Eis que arrebata; quem lho fará restituir? quem lhe dirá: Que é o que fazes?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Deus não revogará a sua ira: debaixo dele se encurvam os auxiliadores soberbos.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
Quanto menos lhe responderia eu! ou escolheria diante dele as minhas palavras!
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
A quem, ainda que eu fosse justo, lhe não responderia: antes ao meu Juiz pediria misericórdia.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Ainda que chamasse, e ele me respondesse, nem por isso creria que desse ouvidos à minha voz.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Porque me quebranta com uma tempestade, e multiplica as minhas chagas sem causa.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Nem me concede o respirar, antes me farta de amarguras.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Quanto às forças, eis que ele é o forte: e, quanto ao juízo, quem me citará com ele?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Se eu me justificar, a minha boca me condenará: se for reto, então me declarará por perverso.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Se for reto, não estimo a minha alma: deprezo a minha vida.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
A coisa é esta; por isso eu digo que ele consome ao reto e ao ímpio.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Matando o açoite de repente, então se ri da prova dos inocentes.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
A terra se entrega na mão do ímpio; ele cobre o rosto dos juízes: se não é ele, quem é logo?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
E os meus dias são mais velozes do que um correio: fugiram, e nunca viram o bem.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Passam como navios veleiros: como águia que se lança à comida.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Se eu disser: Me esquecerei da minha queixa, e mudarei o meu rosto, e tomarei alento;
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
Receio todas as minhas dores, porque bem sei que me não terás por inocente.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
E, sendo eu ímpio, por que trabalharei em vão?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Ainda que me lave com água de neve, e purifique as minhas mãos com sabão,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Ainda me submergirás no fosso, e os meus próprios vestidos me abominarão.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
Porque ele não é homem, como eu, a quem eu responda, vindo juntamente a juízo.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Não há entre nós árbitro que ponha a mão sobre nós ambos.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Tire ele a sua vara de cima de mim, e não me amedronte o seu terror.
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Então falarei, e não o temerei; porque assim não estou comigo.
