Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Da tok Job til orde og sa:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Ja visst, jeg vet at det er så; hvorledes skulde en mann kunne ha rett mot Gud?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Om han hadde lyst til å gå i rette med Gud, kunde han ikke svare ham ett til tusen.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Vis som han er av hjerte og veldig i styrke - hvem trosset ham og kom vel fra det,
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
han som flytter fjell før de vet av det, som velter dem i sin vrede,
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
som ryster jorden, så den viker fra sitt sted, og dens støtter bever,
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
som byder solen, så den ikke går op, og som setter segl for stjernene,
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
som alene utspenner himmelen og skrider frem over havets høider,
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
som har skapt Bjørnen, Orion og Syvstjernen og Sydens stjernekammere,
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
som gjør store, uransakelige ting og under uten tall?
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Han går forbi mig, og jeg ser ham ikke; han farer forbi, og jeg merker ham ikke.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Han griper sitt rov - hvem vil hindre ham, hvem vil si til ham: Hvad gjør du?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Gud holder ikke sin vrede tilbake; under ham måtte Rahabs hjelpere bøie sig.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
Hvorledes skulde da jeg kunne svare ham og velge mine ord imot ham,
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
jeg som ikke kunde svare om jeg enn hadde rett, men måtte be min dommer om nåde!
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Om jeg ropte, og han svarte mig, kunde jeg ikke tro at han hørte min røst,
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
han som vilde knuse mig i storm og uten årsak ramme mig med sår på sår,
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
som ikke vilde tillate mig å dra ånde, men vilde mette mig med lidelser.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Gjelder det styrke, så sier han: Se, her er jeg! Gjelder det rett: Hvem vil stevne mig?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Hadde jeg enn rett, skulde dog min egen munn dømme mig skyldig; var jeg enn uskyldig, vilde han dog si at jeg hadde urett.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Skyldløs er jeg; jeg bryr mig ikke om å leve - jeg forakter mitt liv.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Det kommer ut på ett; derfor sier jeg: Skyldløs eller ugudelig - han gjør dem begge til intet.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Når svepen brått rammer med død, spotter han de uskyldiges lidelse.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Jorden er gitt i den ugudeliges hånd; han tilhyller dens dommeres åsyn. Er det ikke han som gjør det, hvem er det da?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Mine dager har vært hastigere enn en løper; de er bortflyktet uten å ha sett noget godt;
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
de har faret avsted som båter av rør, som en ørn som slår ned på sitt bytte.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Om jeg sier: Jeg vil glemme min sorg, jeg vil la min mørke mine fare og se glad ut,
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
da gruer jeg for alle mine plager; jeg vet jo at du ikke frikjenner mig.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Jeg skal jo være ugudelig - hvorfor gjør jeg mig da forgjeves møie?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Om jeg tvettet mig med sne og renset mine hender med lut,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
da skulde du dyppe mig i en grøft, så mine klær vemmedes ved mig.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
For han er ikke en mann som jeg, så jeg kunde svare ham, så vi kunde gå sammen for retten;
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
det er ikke nogen voldgiftsmann mellem oss, som kunde legge sin hånd på oss begge.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Når han bare tok sitt ris bort fra mig, og hans redsler ikke skremte mig!
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Da skulde jeg tale uten å reddes for ham; for slik er jeg ikke, det vet jeg med mig selv.
