Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Felelt Jób és mondta:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Valóban tudom, hogy így van; miképpen is igazulhat Istennel szemben a halandó?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Ha kíván pörölni vele, nem felel neki egyre sem ezer közül.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Szívre bölcs, erőre hatalmas! Ki keményítette meg magát ellene és sértetlen maradt?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
A ki hegyeket mozdít el, s nem is tudják, a melyeket felforgatott haragjában;
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
a ki megreszketteti a földet a helyéről, hogy oszlopai megrendülnek;
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
a ki szól a napnak s nem ragyog fel, s a csillagokra pecsétet tesz;
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
kiterjeszti az eget egymagában s lépdel a tenger magaslatain;
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
teremti a gönczölszekerét, az óriont s a fiastyúkot meg a Délnek kamaráit;
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
a ki nagyokat tesz kikutathatatlanúl, csodásokat, úgy hogy számuk sincsen:
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
lám, elvonul mellettem s nem látom, elhalad s nem veszem észre;
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
ha kit elragad, ki utasítaná vissza, ki szólna hozzá mit mívelsz?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Isten nem fordítja el haragját, alatta legörnyedtek Ráháb segítői;
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
hát még hogy felelnék én neki, választanám szavaimat vele szemben!
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
A ki, ha igazam volna, nem felelnék, az én bírámhoz könyörögnék.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Ha szólítanám s felelne nekem, nem hinném, hogy figyel szavamra.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
A ki viharban rám rohan, hogy sebeimet sokasítsa ok nélkül.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Nem enged lélegzetet vennem, hanem jóllakat keserűségekkel.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Ha erőn fordul meg: íme a hatalmas, és ha ítéleten: ki idéz meg engem?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Ha igazam volna, szájam ítélne el engem; gáncstalan vagyok, fonákká tesz engem.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Gáncstalan vagyok, nem ismerem lelkemet, megvetem életemet!
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Egyre megy; azért azt mondom: Gáncstalant és gonoszt semmisít ő meg.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Ha hirtelen öl az ostor, az ártatlanok elcsüggedésén gúnyolódik.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Az ország gonoszok kezébe adatott; bíráinak arczát eltakarja, ha ő nem, ugyan kicsoda?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Napjaim pedig gyorsabbak voltak a futárnál, eliramodtak, nem láttak jót.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Tovavonultak akár gyékényhajók, mint sas lecsap az étkére.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Ha azt mondtam, hadd felejtem el panaszomat, hagyom abba bánatos arczomat s hadd derülök fel:
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
megfélemedtem mind a fájdalmaimtól, tudtam, hogy nem fogsz engem ártatlannak mondani.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Nekem bűnösnek kell lennem – minek fáradozzam hát hiába?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Ha megmosakodnám hóvízben s lúggal tisztítanám kezeimet:
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
akkor a verembe mártanál engem, hogy megutálnának ruháim.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
Mert nem ember ő mint én, bogy felelhetnék neki, hogy együtt mehetnénk be ítéletre.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Nem létezik, ki közöttünk dönt, ki rá tenné kezét mindkettőnkre.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Távolítsa el rólam vesszejét, s rettentése ne ijesszen engem:
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
majd beszélnék s nem félnék tőle, mert nem olyan vagyok én magamban.
