Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
| ויען איוב ויאמר |
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
| אמנם ידעתי כי-כן ומה-יצדק אנוש עם-אל |
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
| אם-יחפץ לריב עמו-- לא-יעננו אחת מני-אלף |
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
| חכם לבב ואמיץ כח-- מי-הקשה אליו וישלם |
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
| המעתיק הרים ולא ידעו-- אשר הפכם באפו |
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
| המרגיז ארץ ממקומה ועמודיה יתפלצון |
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
| האמר לחרס ולא יזרח ובעד כוכבים יחתם |
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
| נטה שמים לבדו ודורך על-במתי ים |
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
| עשה-עש כסיל וכימה וחדרי תמן |
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
| עשה גדלות עד-אין חקר ונפלאות עד-אין מספר |
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
| הן יעבר עלי ולא אראה ויחלף ולא-אבין לו |
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
| הן יחתף מי ישיבנו מי-יאמר אליו מה-תעשה |
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
| אלוה לא-ישיב אפו תחתו שחחו עזרי רהב |
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
| אף כי-אנכי אעננו אבחרה דברי עמו |
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
| אשר אם-צדקתי לא אענה למשפטי אתחנן |
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
| אם-קראתי ויענני-- לא-אאמין כי-יאזין קולי |
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
| אשר-בשערה ישופני והרבה פצעי חנם |
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
| לא-יתנני השב רוחי כי ישבעני ממררים |
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
| אם-לכח אמיץ הנה ואם-למשפט מי יועידני |
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
| אם-אצדק פי ירשיעני תם-אני ויעקשני |
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
| תם-אני לא-אדע נפשי אמאס חיי |
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
| אחת היא על-כן אמרתי--תם ורשע הוא מכלה |
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
| אם-שוט ימית פתאם-- למסת נקים ילעג |
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
| ארץ נתנה ביד-רשע-- פני-שפטיה יכסה אם-לא אפוא מי-הוא |
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
| וימי קלו מני-רץ ברחו לא-ראו טובה |
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
| חלפו עם-אניות אבה כנשר יטוש עלי-אכל |
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
| אם-אמרי אשכחה שיחי אעזבה פני ואבליגה |
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
| יגרתי כל-עצבתי ידעתי כי-לא תנקני |
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
| אנכי ארשע למה-זה הבל איגע |
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
| אם-התרחצתי במו- (במי-) שלג והזכותי בבר כפי |
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
| אז בשחת תטבלני ותעבוני שלמותי |
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
| כי-לא-איש כמוני אעננו נבוא יחדו במשפט |
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
| לא יש-בינינו מוכיח-- ישת ידו על-שנינו |
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
| יסר מעלי שבטו ואמתו אל-תבעתני |
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
| אדברה ולא איראנו כי לא-כן אנכי עמדי |
