Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then responded Job, and said—
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Of a truth, I know that so it is, But how can a mortal be just with GOD?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
If he choose to contend with him, he cannot answer him, one of a thousand:
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Wise in heart, and alert in vigour, What man hath hardened himself against him, and prospered!
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Who removeth mountains, unawares, Who overturneth them in his anger;
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Who shaketh the earth, out of its place, and, the pillars thereof, shudder;
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Who commandeth the sun, and it breaketh not forth, and, about the stars, he putteth a seal;
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
Who spreadeth out fire heavens, by himself alone! and marcheth along, on the heights of the sea;
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
Who made the Bear, the Giant and the Cluster, and the chambers of the south;
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
Who doeth great things, past finding out, and marvels, beyond number.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Lo! he cometh upon me, yet can I not see him, Yea he passeth on, yet can I not discern him.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Lo! he snatcheth away, who can bring it back? Who shall say unto him, What wouldst thou do?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
As for GOD, if he withdraw not his anger, under him, will have submitted themselves—the proud helpers.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
How much less that, I, should answer him, should choose my words with him?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Whom, though I were righteous, yet would I not answer, to be absolved, I would make supplication.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Though I had called, and he had answered me, I could not believe, that he would lend an ear to my voice.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
For, with a tempest, would he fall upon me, and would multiply my wounds without need;
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
He would not suffer me to recover my breath, for he would surfeit me with bitter things.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
If it regardeth vigour, bold is he! If justice, who could summon him?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
If I should justify myself, mine own mouth, would condemn me, —I blameless? then had it shewn me perverse.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
I blameless? I should not know my own soul, I should despise my own life!
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
One thing, there is, for which cause, I have said it, The blameless and the lawless, he bringeth to an end.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
If, a scourge, slay suddenly, at the despair of innocent ones, he mocketh.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
The earth, hath been given into the hand of a lawless one, The faces of her judges, he covereth, If not, then who is it?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
My days, therefore, are swifter than a runner, They have fled, they have seen no good.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
They have passed away with boats of paper-reed, like a vulture [which] rusheth upon food.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
If I say, I will forget my complaint, I will lay aside my sad countenance, and brighten up,
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
I am afraid of all my pains, I know, that thou wilt not pronounce me innocent.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
I, shall be held guilty, —Wherefore then, in vain, should I toil?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Though I bathe myself in snow water, and cleanse, in cleanness itself, my hands,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Then, in a ditch, wouldst thou plunge me, and mine own clothes should abhor me:
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
For he is not a man like myself, whom I might answer, nor could we come together into judgment:
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
There is not, between us, a mediator, who might lay his hand upon us both.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Let him take from off me his rod, and, his terror, let it not startle me:
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
I could speak, and not be afraid of him, although, not so, am, I, in myself!
