Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Of a truth, I know that it is so: For how can man be just before God?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
If he choose to contend with him, He cannot answer him to one charge of a thousand.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
He is excellent in wisdom, mighty in strength: Who hath hardened himself against him, and prospered?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
He removeth the mountains, and they know it not; He overturneth them in his anger.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
He shaketh the earth out of her place, And the pillars thereof tremble.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
He commandeth the sun, and it riseth not, And he sealeth up the stars.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
He alone spreadeth out the heavens, And walketh upon the high waves of the sea.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
He made the Bear, Orion, and the Pleiades, And the secret chambers of the South.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
He doeth great things past finding out, Yea, wonderful things without number.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Lo! he goeth by me, but I see him not; He passeth along, but I do not perceive him.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Lo! he seizeth, and who can hinder him? Who will say to him, What doest thou?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
God will not turn away his anger; The proud helpers are brought low before him.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
How much less shall I answer him, And choose out words to contend with him?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Though I were innocent, I would not answer him; I would cast myself on the mercy of my judge.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Should I call, and he make answer to me, I could not believe that he listened to my voice, —
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
He who falleth upon me with a tempest, And multiplieth my wounds without cause!
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Who will not suffer me to take my breath, But filleth me with bitterness!
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
If I look to strength, “Lo! here am I!” [[saith he, ]] If to justice, “Who shall summon me to trial?”
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Though I were upright, yet must my own mouth condemn me; Though I were innocent, He would prove me perverse.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Though I were innocent, I would not care for myself; I would despise my life.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
It is all one; therefore I will affirm, He destroyeth the righteous and the wicked alike.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
When the scourge bringeth sudden destruction, He laugheth at the sufferings of the innocent.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
The earth is given into the hands of the wicked; He covereth the face of the judges thereof; If it be not He, who is it?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
My days have been swifter than a courier; They have fled away; they have seen no good.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
They have gone by like the reed-skiffs; Like the eagle, darting upon his prey.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
If I say, I will forget my lamentation, I will change my countenance, and take courage,
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
Still am I in dread of the multitude of my sorrows; For I know that thou wilt not hold me innocent.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
I shall be found guilty; Why then should I labor in vain?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
If I wash myself in snow, And cleanse my hands with lye,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Still wilt thou plunge me into the pit, So that my own clothes will abhor me.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
For He is not a man, as I am, that I may contend with him, And that we may go together into judgment;
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
There is no umpire between us, Who may lay his hand upon us both.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Let him take from me his rod, And not dismay me with his terrors,
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Then I will speak, and not be afraid of him: For I am not so at heart.
