Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered,
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
"Truly I know that it is so, but how can man be just with God?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
If he is pleased to contend with him, he can't answer him one time in a thousand.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
For he is wise in heart, and mighty in strength: who has hardened himself against him, and prospered?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
He removes the mountains, and they do not know it, when he overturns them in his anger.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
He shakes the earth out of its place. Its pillars tremble.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
He commands the sun, and it doesn't rise, and seals up the stars.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
He alone stretches out the heavens, and treads on the waves of the sea.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
He makes Osh, Kesil, and Kimah, and the chambers of the south.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
He does great things past finding out; yes, marvelous things without number.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Look, he goes by me, and I do not see him. He passes on also, but I do not perceive him.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Look, he snatches away. Who can hinder him? Who will ask him, 'What are you doing?'
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
"God will not withdraw his anger. The helpers of Rahab stoop under him.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
How much less shall I answer him, And choose my words to argue with him?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Though I were righteous, yet I wouldn't answer him. I would make petition to my judge.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
If I had called, and he had answered me, yet I wouldn't believe that he listened to my voice.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
For he bruises me with a storm, and multiplies my wounds without cause.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
He will not allow me to catch my breath, but fills me with bitterness.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
If it is a matter of strength, look, he is mighty. And if of justice, who will summon him?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Though I am righteous, my own mouth shall condemn me. Though I am blameless, it shall prove me perverse.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
I am blameless. I do not regard myself. I despise my life.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
"It is all the same. Therefore I say he destroys the blameless and the wicked.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
If the scourge kills suddenly, he will mock at the trial of the innocent.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
The earth is given into the hand of the wicked. He covers the faces of its judges. If not he, then who is it?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
"Now my days are swifter than a runner. They flee away, they see no good,
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
They have passed away as the swift ships, as the eagle that swoops on the prey.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
If I say, 'I will forget my complaint, I will put off my sad face, and cheer up;'
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
I am afraid of all my sorrows, I know that you will not hold me innocent.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
I shall be condemned. Why then do I labor in vain?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
If I wash myself with snow water, and cleanse my hands with lye,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
yet you will plunge me in the ditch. My own clothes shall abhor me.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
For he is not a man, as I am, that I should answer him, that we should come together in judgment.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
There is no umpire between us, that might lay his hand on us both.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Let him take his rod away from me. Let his terror not make me afraid;
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
then I would speak, and not fear him, for I am not so in myself.
