Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job answers and says:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
“Truly I have known that [it is] so, But how is man righteous with God?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
If he delights to strive with Him—He does not answer him one of a thousand.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Wise in heart and strong in power—Who has hardened toward Him and is at peace?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Who is removing mountains, And they have not known, Who has overturned them in His anger.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Who is shaking earth from its place, And its pillars move themselves.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Who is commanding to the sun, and it does not rise, And the stars He seals up.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
Stretching out the heavens by Himself, And treading on the heights of the sea,
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
Making the Great Bear, Orion, and the Pleiades, And the inner chambers of the south.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
Doing great things until there is no searching, And wonderful, until there is no numbering.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Behold, He goes over by me, and I do not see, And He passes on, and I do not attend to it.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Behold, He snatches away, who brings it back? Who says to Him, What [are] You doing?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
God does not turn back His anger, Proud helpers have bowed under Him.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
How much less do I answer Him? Choose out my words with Him?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Whom, though I were righteous, I do not answer, For my judgment I make supplication.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Though I had called and He answers me, I do not believe that He gives ear [to] my voice.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Because He bruises me with a storm, And has multiplied my wounds for nothing.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
He does not permit me to refresh my spirit, But fills me with bitter things.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
If of power, behold, the Strong One; And if of judgment—who convenes me?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
If I am righteous, my mouth declares me wicked; [If] I am perfect, it declares me perverse.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
I am perfect; I do not know my soul, I despise my life.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
It is the same thing, therefore I said, He is consuming the perfect and the wicked.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
If a scourge puts to death suddenly, He laughs at the trial of the innocent.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Earth has been given Into the hand of the wicked. He covers the faces of her judges, If not—where, who [is] he?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
My days have been swifter than a runner, They have fled, they have not seen good,
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
They have passed on with ships of reed, As an eagle darts on food.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Though I say, I forget my talking, I forsake my corner, and I brighten up!
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
I have been afraid of all my griefs, I have known that You do not acquit me.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
I become wicked; why [is] this? I labor [in] vain.
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
If I have washed myself with snow-water, And purified my hands with soap,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Then You dip me in corruption, And my garments have detested me.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
But if a man like myself—I answer Him, We come together into judgment.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
If there were a mediator between us, He places his hand on us both.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
He turns aside His rod from off me, And His terror does not make me afraid,
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
I speak, and do not fear Him, but I am not right with myself.”
