Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
I know of a truth that it is so: for how shall a mortal man be just before the Lord?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
For if he would enter into judgment with him, [God] would not listen to him, so that he should answer to one of his charges of a thousand.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
For he is wise in mind, and mighty, and great: who has hardened himself against him and endured?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Who wears out the mountains, and [men] know it not: who overturns them in anger.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Who shakes the [earth] under heaven from its foundations, and its pillars totter.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Who commands the sun, and it rises not; and he seals up the stars.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
Who alone has stretched out the heavens, and walks on the sea as on firm ground.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
Who makes Pleias, and Hesperus, and Arcturus, and the chambers of the south.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
Who does great and unsearchable things; glorious also and excellent things, innumerable.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
If ever he should go beyond me, I shall not see him: if he should pass by me, neither thus have I known [it].
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
If he would take away, who shall turn him back? or who shall say to him, What have you done?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
For [if] he has turned away [his] anger, the whales under heaven have stooped under him.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
Oh then that he would listen to me, or judge my cause.
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
For though I be righteous, he will not listen to me: I will entreat his judgment.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
And if I should call and he should not listen, I can’t believe that he has listened to my voice.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Let him not crush me with a dark storm: but he has made by bruises many without cause.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
For he suffers me not to take breath, but he has filled me with bitterness.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
For indeed he is strong in power: who then shall resist his judgment?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
For though I should seem righteous, my mouth will be profane: and though I should seem blameless, I shall be proved perverse.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
For even if I have sinned, I know it not [in] my soul: but my life is taken away.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Therefore I said, Wrath slays the great and mighty man.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
For the worthless die, but the righteous are laughed to scorn.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
For they are delivered into the hands of the unrighteous [man]: he covers the faces of the judges [of the earth]: but if it be not he, who is it?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
But my life is swifter than a post: [my days] have fled away, and they knew it not.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Or again, is there a trace of [their] path [left] by ships? or is there one of the flying eagle as it seeks [its] prey?
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
And if I should say, I will forget to speak, I will bow down my face and groan;
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
I quake in all my limbs, for I know that you will not leave me alone [as] innocent.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
But since I am ungodly, why have I not died?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
For if I should wash myself with snow, and purge myself with pure hands,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
you had thoroughly plunged me in filth, and my garment had abhorred me.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
For you are not man like me, with whom I could contend, that we might come together to judgment.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Would that [he] our mediator were [present], and a reprover, and one who should hear [the cause] between both.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Let him remove [his] rod from me, and let not his fear terrify me:
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
so shall I not be afraid, but I will speak: for I am not thus conscious [of guilt].
