Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Of a truth I know that it is so. But how can man be just with God?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
If he is pleased to contend with him, he cannot answer him one of a thousand.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
He is wise in heart, and mighty in strength. Who has hardened himself against him, and prospered?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
He who removes the mountains, and they do not know it when he overturns them in his anger,
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
who shakes the earth out of its place, and the pillars of it tremble,
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
who commands the sun, and it does not rise, and seals up the stars,
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
who alone stretches out the heavens, and treads upon the waves of the sea,
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
who makes the Bear, Orion, and the Pleiades, and the chambers of the south,
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
who does great things past finding out, yea, marvelous things without number.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Lo, he goes by me, and I do not see him. He also passes on, but I do not perceive him.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Behold, he seizes; who can hinder him? Who will say to him, What are thou doing?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
God will not withdraw his anger. The helpers of Rahab stoop under him.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
How much less shall I answer him, and choose out my words to reason with him?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Whom, though I were righteous, yet I would not answer. I would make supplication to my judge.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
If I had called, and he had answered me, yet I would not believe that he hearkened to my voice.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
For he breaks me with a tempest, and multiplies my wounds without cause.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
He will not allow me to take my breath, but fills me with bitterness.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
If of strength, lo, he is mighty! And if of justice, who will summon me?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Though I be righteous, my own mouth shall condemn me. Though I be perfect, it shall prove me perverse.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Though I were perfect, I do not regard myself. I despise my life.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
It is all one thing. Therefore I say, He destroys the perfect and the wicked.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
If the scourge kills suddenly, he will laugh at the trial of the innocent.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
The earth is given into the hand of the wicked. He covers the faces of the judges of it. If not he, who then is it?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Now my days are swifter than a runner. They flee away. They see no good,
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
They are passed away as the swift ships, as the eagle that swoops on the prey.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
If I say, I will forget my complaint. I will put off my sad countenance, and be of good cheer,
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
I am afraid of all my sorrows. I know that thou will not hold me innocent.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
I shall be condemned. Why then do I labor in vain?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
If I wash myself with snow water, and make my hands ever so clean,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
yet thou will plunge me in the ditch, and my own clothes shall abhor me.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
For he is not a man, as I am, that I should answer him, that we should come together in judgment.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
There is no umpire between us who might lay his hand upon us both.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Let him take his rod away from me, and let not his terror make me afraid.
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Then I would speak, and not be afraid of him, for I am not so in myself.
