Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Əyyub belə cavab verdi:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
«Belə olduğunu, həqiqətən, bilirəm. Amma Allah qarşısında insan necə haqlı çıxa bilər?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Əgər Onunla kimsə mübahisə etmək istəsə, Onun min sualına bir cavab tapa bilməz.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Hikməti dərin, gücü tükənməyən Odur. Ona qarşı duranlardan kim sağ qalıb?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Allah dağları yerindən oynadar, Dağlar heç bilməz. Qəzəbi ilə onları alt-üst edər.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Dünyanı yerindən oynadar, Dirəklərini lərzəyə salar.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
Əmr etsə, günəş doğmaz, Ulduzların işığını örtüb möhürlər.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
Odur təkbaşına göyləri sərən, Dəniz dalğalarının üstündə gəzən.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
Odur Böyük Ayı, Orion, Ülkər bürclərini, Cənub bürclərini yaradan.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
Odur dərk etmədiyimizdən də böyük işlər görən, Saysız xariqələr göstərən.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Bax yanımdan elə keçər ki, Onu görə bilmərəm, Elə keçib gedər ki, heç hiss etmərəm.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Nə isə tutub apararsa, kim Ona mane ola bilər? Kim Ona “Nə edirsən?” deyə bilər?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Allah qəzəbini geri döndərməz, Rahavın köməkçiləri belə, ayağı altda qalar.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
Belə isə Ona necə cavab verə bilərəm? Hüzurunda necə söz tapa bilərəm?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Günahsız olsam belə, Ona cavab verə bilmərəm, Rəhm etsin deyə Hökmdarıma yalvarmalıyam.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Onu çağıranda O mənə cavab versə belə, Yenə inanmıram ki, O, səsimi eşidir.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Çünki tufanla məni əzir, Nahaq yerə yaralarımı çoxaldır,
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Məni nəfəs almağa qoymur, Məni acılarla cana doydurur,
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
İş qüvvədədirsə, O qüvvəlidir, İş ədalətdədirsə, kim Onu hakimin qarşısına apara bilər?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Mən günahsız olsam belə, dilim məni ittiham edər, Kamil olsam belə, məni təqsirkar çıxarar.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Kamil olsam da, bir şey deyiləm, Öz həyatıma xor baxıram.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Hamısı birdir, ona görə deyirəm: “O həm kamili, həm də günahkarı yox edir”.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Əgər qəfil ölüm gəlsə, Günahsızların əzabına gülür.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Dünya pislərə təslim edilib, Dünya hakimlərinin gözünü bağlayan Odur. O deyilsə, bəs kimdir?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Günlərim sürətlə qaçır, çapardan sürətlidir, Bir xeyir tapmadan qaçırlar.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Qamış qayıq kimi keçib gedirlər Ovunun üstünə şığıyan qartal kimidirlər.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Bu şikayətimi unutmaq istəsəm, Sifətimin ifadəsini dəyişib ürəyimin açılmasını istəsəm,
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
Bu əziyyətdən yenə vahimələnərəm, Məni günahsız saymayacağını bilərəm.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Madam ki yenə günahkar çıxacağam, Boş yerə niyə belə zəhmət çəkim?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Əgər qar suyu ilə yuyunsam, Əllərimi gilabı ilə yusam,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Yenə də məni çirkaba batırarsan, Paltarlarım belə, məndən iyrənir.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
O mənim kimi insan olmadığına görə Ona cavab verə bilmirəm, məhkəməyə birgə gedə bilmirəm.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Kaş aramızda bir hakim olaydı, Əlini ikimizin də üzərinə qoyaydı.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Allah Öz dəyənəyini üstümdən götürəydi, Dəhşəti ilə məni vahimələndirməyəydi.
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
O zaman Ondan qorxmadan danışardım, Amma bu vəziyyətdə heç nə edə bilmirəm.
