Jobin 8

1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

Då svarade Bildad af Suah, och sade:

2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?

Huru länge vill du sådana tala, och låta dins muns tal hafva ett sådant högmod?

3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?

Menar du, att Gud dömmer orätt; eller den Allsmägtige skall vrida rätten?

4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.

Om dine söner hafva syndat för honom, så hafver han förkastat dem för deras missgernings skull.

5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,

Men om du i tid gifver dig in till Gud, och beder den Allsmägtiga;

6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.

Och om du äst ren och from, så varder han uppvakandes till dig, och varder åter upprättandes boningen för dina rättfärdighets skull;

7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.

Och der du tillförene hafver haft litet, skall det härefter ganska mycket förökas.

8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.

Ty fråga de slägter, som i förtiden varit hafva, och tag dig före att fråga deras fäder;

9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.

Ty vi äre såsom i går komne, och vete intet; vårt lif är en skugge på jordene.

10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.

De skola lära dig, och säga dig det, och gifva sitt tal före utaf sitt hjerta.

11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?

Icke kan säfvet växa, utan det står i vätsko; eller gräs växa utan vatten.

12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.

Eljest, medan det än står i blomster, förr än det afhugget varder, förtorkas det, förr än man hö bergar.

13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.

Så går allom dem som förgäta Gud, och de skrymtares hopp varder förtappadt;

14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.

Ty hans tröst blifver omintet, och hans hopp såsom ett dvergsnät.

15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.

Han förlåter sig på sitt hus, och skall dock icke, bestå; han skall hålla sig derintill, och dock icke beständig blifva.

16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.

Det grönskas väl förr än solen kommer, och qvistar växa uti dess örtagård;

17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.

Dess säd står tjock vid källor, och dess hus på stenar.

18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.

Men när han uppsluker honom af sitt rum, ställer han sig emot honom, såsom han kände honom intet.

19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.

Si, detta är fröjden i dess väsende; och annor växa upp igen af stoftet.

20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,

Derföre, si, att Gud icke förkastar de goda, och icke uppehåller de ondas hand;

21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.

Tilldess din mun varder full med löje, och dine läppar fulle med fröjd.

22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.

Men de, som dig hata, skola komma på skam, och de ogudaktigas boning skall icke blifva beståndandes.