Jobin 8
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Entonces intervino Bildad suhita:
2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
¿Hasta cuándo hablarás esas cosas, y los dichos de tu boca serán como viento impetuoso?
3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
¿Él tuerce lo recto? ¿ʼEL-Shadday pervierte la justicia?
4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
Si tus hijos pecaron contra Él, Él los entregó al poder de su transgresión.
5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
Si tú buscas a ʼElohim por la mañana e imploras a ʼEL-Shadday,
6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
si eres puro y recto, ciertamente ahora se levantará y restaurará tus justos bienes.
7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
Aunque tu principio sea pequeño, tu final será muy grande.
8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
Te ruego que preguntes a las generaciones pasadas y consideres las cosas investigadas por los antepasados de ellas.
9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
Porque nosotros somos de ayer y nada sabemos. Nuestros días sobre la tierra son como una sombra.
10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
¿No te instruirán ellos y te hablarán con palabras salidas de su corazón?
11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
¿El papiro crece donde no hay pantano? ¿Crece el junco sin agua?
12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
Cuando aún están verdes y no están cortados, se secan antes que las otras hierbas.
13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
Así son las sendas de todos los que olvidan a ʼElohim. Así se desvanece la esperanza del impío,
14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
porque su confianza es frágil, y su seguridad como telaraña.
15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
Si se apoya en su casa, ésta no se sostendrá. Si se aferra a ella, no lo soportará.
16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
Él está verde delante del sol, y por encima de su huerto brota su retoño,
17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
aunque sus raíces están entrelazadas sobre un montón de rocas y buscan un lugar entre las piedras.
18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
Si se arranca de su lugar, éste lo negará: ¡No te vi nunca!
19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
Ciertamente así es el gozo de su camino. Del polvo brotarán otros.
20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
Mira, tan ciertamente como ʼElohim nunca sostiene a los malhechores, así nunca se aparta del hombre intachable.
21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
Aún llenará tu boca de risa y tus labios con un grito de júbilo.
22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
Los que te aborrecen serán cubiertos de vergüenza. La morada de los impíos desaparecerá.
