Jobin 8
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Da tok Bildad fra Suah til orde og sa:
2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
Hvor lenge vil du tale så? Hvor lenge skal din munns ord være som et veldig vær?
3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
Skulde vel Gud forvende retten, eller den Allmektige forvende rettferdigheten?
4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
Har dine sønner syndet mot ham, så har han gitt dem deres brøde i vold.
5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
Hvis du vender dig til Gud og beder den Allmektige om nåde,
6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
hvis du er ren og opriktig, da vil han våke over dig og gjenreise din rettferds bolig,
7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
og din forrige lykke vil bli ringe mot din senere lykke, for den skal være overmåte stor.
8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
For spør bare fremfarne slekter og akt på det som deres fedre har gransket ut
9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
- for vi er fra igår og vet intet; for en skygge er våre dager på jorden -
10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
de skal lære dig og si dig det og bære frem ord fra sitt hjerte.
11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
Vokser sivet op hvor det ikke er myrlendt? Blir starrgresset stort uten vann?
12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
Ennu står det friskt og grønt og blir ikke skåret; da visner det før alt annet gress.
13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
Således går det alle dem som glemmer Gud, og den gudløses håp går til grunne;
14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
hans tillit avskjæres, og det han trøster sig til, er spindelvev.
15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
Han støtter sig på sitt hus, men det står ikke; han holder sig fast i det, men det står ikke fast.
16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
Frodig står han der i solens skinn, og hans skudd breder sig ut over hans have;
17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
om en stenrøs slynger sig hans røtter, mellem stener trenger han sig frem.
18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
Ryddes han bort fra sitt sted, så kjennes det ikke ved ham, men sier: Jeg har aldri sett dig.
19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
Se, det er gleden på hans vei, og av mulden spirer andre frem.
20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
Nei, Gud forkaster ikke en som er ulastelig, og han holder ikke ugudelige ved hånden.
21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
Ennu vil han fylle din munn med latter og dine leber med jubel.
22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
De som hater dig, skal klædes med skam, og de ugudeliges telt skal ikke mere finnes.
