Jobin 8

1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

Tad Bildads no Šuhas atbildēja un sacīja:

2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?

Cik ilgi tu tā gribi runāt? tavas mutes vārdi ir kā stiprs vējš, kas greznojās.

3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?

Vai Dievs pārgrozītu tiesu, un tas Visuvarenais pārgrozītu taisnību?

4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.

Kad tavi bērni pret Viņu grēkojuši, tad Viņš tos arī nodevis viņu grēku varā.

5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,

Bet ja tu pie laika to stipro Dievu meklēsi un no tā Visuvarenā žēlastības lūgsies,

6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.

Ja tu šķīsts būsi un taisns, tad Viņš tevi gan uzlūkos un atkal uztaisīs tavas taisnības dzīvokli.

7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.

Un ja tu iesākumā biji sīks, pēcgalā tu būsi ļoti liels.

8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.

Jo vaicā jel tiem senajiem, un liec vērā, ko viņu tēvi piedzīvojuši.

9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.

Jo mēs esam vakarēji un nezinām nenieka; jo mūsu dienas ir kā ēna virs zemes.

10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.

Viņi tevi gan mācīs un tev sacīs un no savas sirds runās.

11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?

Vai ašķi aug bez dūņām, vai niedres izaug bez ūdens?

12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.

Vēl zaļo, netiek plūktas, bet nokalst ātrāki nekā visa cita zāle.

13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.

Tā iet visiem, kas Dievu aizmirst, un blēža cerība iet bojā,

14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.

Viņa drošums iznīkst, un viņa patvērums ir kā zirnekļa tīkls.

15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.

Viņš atslienas pie sava nama, bet tas nestāv, viņš gan pie tā turas, bet tas nepastāv.

16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.

Gan viņš ir zaļš, saulei spīdot, un viņa zari izplešas viņa dārzā,

17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.

Viņa saknes vijās ap akmeņiem un ķērās pie mūra ēkas.

18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.

Kad viņš to izdeldē no viņa vietas, tad šī viņu aizliedz: Es tevi neesmu redzējusi.

19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.

Redzi, tāds ir viņa ceļa prieks, un no pīšļiem izaug atkal citi.

20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,

Redzi, Dievs neatmet sirdsskaidro, un neņem bezdievīgo pie rokas.

21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.

Kamēr Viņš tavu muti piepildīs ar smiešanos un tavas lūpas ar gavilēšanu,

22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.

Tavi ienaidnieki taps apģērbti ar kaunu, un bezdievīgo dzīvokļa vairs nebūs.