Jobin 8
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Nu nam Bildad van Sjóeach het woord, en sprak:
2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
Hoe lang nog gaat ge zó voort, En zullen uw woorden als een stormwind loeien?
3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
Zou God het recht soms verkrachten, De Almachtige de gerechtigheid schenden:
4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
Wanneer uw kinderen tegen Hem hebben gezondigd, Dan heeft Hij hun slechts hun misdaad vergolden!
5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
Maar als gij uw toevlucht neemt tot God, En rein en oprecht tot den Almachtige smeekt:
6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
Dan zal Hij van stonde af over u waken, En schenkt Hij u weer een rechtschapen gezin;
7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
Dan schijnt uw vroeger lot slechts gering, Wordt ver door uw nieuwe staat overtroffen.
8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
Ja, vraag het maar aan het voorgeslacht Geef acht op de bevinding van hun vaderen!
9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
Want wij zijn van gisteren, en weten niets, Ons leven op aarde is enkel een schaduw;
10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
Maar zij zullen u leren, het u vertellen, En woorden spreken uit hun hart:
11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
Schiet het riet op buiten het moeras, Groeien de biezen buiten het water?
12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
Het wordt afgesneden, terwijl het nog bloeit, En verdort vóór ieder ander gewas:
13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
Zo vergaat het allen, die God vergeten, Wordt de hoop van de bozen te schande!
14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
Een herfstdraad is zijn vertrouwen, Zijn toeverlaat een spinneweb;
15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
Hij steunt op zijn web, maar dit houdt het niet uit, Hij grijpt het vast, maar het houdt geen stand.
16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
Vol sappen staat hij in de zon, Zijn ranken verspreiden zich over zijn hof;
17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
Zijn wortels kronkelen zich over het grint, En tussen de stenen grijpt hij zich vast.
18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
Maar rukt men hem weg van zijn plaats, Dan verloochent ze hem: ik heb u nooit gezien!
19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
Zo vergaat zijn leven door de mot Uit het stof ervan schieten anderen op.
20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
Neen, God verwerpt den brave niet, En reikt den boze geen hand.
21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
Nog wordt uw mond met lachen vervuld, En uw lippen met jubel;
22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
Maar uw haters worden met schande bedekt, De tent der bozen verdwijnt!
