Jobin 8
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Tedy odpovídaje Bildad Suchský, řekl:
2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
Dokudž mluviti budeš takové věci, a slova úst tvých budou jako vítr násilný?
3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
Což by Bůh silný neprávě soudil, a Všemohoucí což by převracel spravedlnost?
4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
Synové zajisté tvoji že zhřešili proti němu, proto pustil je po nepravosti jejich.
5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
Kdybys ty opravdově hledal Boha silného, a Všemohoucímu se modlil,
6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
A byl čistý a upřímý: jistě žeť by se hned probudil k tobě, a napravil by příbytek spravedlnosti tvé.
7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
A byly by první věci tvé špatné, poslední pak rozmnožily by se náramně.
8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
Nebo vzeptej se, prosím, věku starého, a nastroj se k zpytování otců jejich.
9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
(Myť zajisté včerejší jsme, aniž jsme čeho povědomi; k tomu dnové naši jsou jako stín na zemi.)
10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
Zdaliž tě oni nenaučí, a nepovědí tobě, a z srdce svého nevynesou-liž slov?
11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
Zdali roste třtí bez bahna? Roste-liž rákosí bez vody?
12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
Nýbrž ještě za zelena, dříve než vytrháno bývá, ano prvé než jaká jiná tráva, usychá.
13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
Tak stezky všech zapomínajících se na Boha silného, tak, pravím, naděje pokrytce zahyne.
14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
Klesne naděje jeho, a doufání jeho jako dům pavouka.
15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
Spolehne-li na dům svůj, neostojí; chytí-li se ho, nezdrží.
16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
Vláhu má před sluncem, tak že z zahrady jeho výstřelkové jeho vynikají.
17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
Při vrchovišti kořenové jeho hustě rostou, i na místech skalnatých rozkládá se.
18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
A však bývá-li zachvácen z místa svého, až by se ho i odečtlo, řka: Nevidělo jsem tě:
19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
Tožť ta radost života jeho, a z země jiný vykvetá.
20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
Aj, Bůh silný nepohrdá upřímým, ale nešlechetným ruky nepodává:
21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
Až i naplní smíchem ústa tvá, a rty tvé plésáním,
22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
Když nenávidící tebe v hanbu oblečeni budou, a stánku lidí bezbožných nikdež nebude.
