Jobin 7
1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
それ人の世にあるは戰鬪にあるがごとくならずや 又其日は傭人の日のごとくなるにあらずや
2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
奴僕の暮を冀がふが如く傭人のその價を望むがごとく
3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
我は苦しき月を得させられ 憂はしき夜をあたへらる
4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
我臥ば乃はち言ふ何時夜あけて我おきいでんかと 曙まで頻に輾轉ぶ
5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
わが肉は蟲と土塊とを衣服となし 我皮は愈てまた腐る
6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
わが日は機の梭よりも迅速なり 我望む所なくし之を送る
7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
想ひ見よ わが生命が氣息なる而已 我目は再び福祉を見ること有じ
8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
我を見し者の眼かさねて我を見ざらん 汝目を我にむくるも我は已に在ざるべし
9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
雲の消て逝がごとく陰府に下れる者は重ねて上りきたらじ (Sheol h7585)
10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
彼は再びその家に歸らず 彼の郷里も最早かれを認めじ
11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
然ば我はわが口を禁めず 我心の痛によりて語ひ わが神魂の苦しきによりて歎かん
12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
我あに海ならんや鰐ならんや 汝なにとて我を守らせおきたまふぞ
13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
わが牀われを慰め わが寢床わが愁を解んと思ひをる時に
14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
汝夢をもて我を驚かし 異象をもて我を懼れしめたまふ
15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
是をもて我心は氣息の閉んことを願ひ我この骨よりも死を冀がふ
16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
われ生命を厭ふ 我は永く生るをことを願はず 我を捨おきたまへ 我日は氣のごときなり
17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
人を如何なる者として汝これを大にし 之を心に留
18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
朝ごとに之を看そなはし 時わかず之を試みたまふや
19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
何時まで汝われに目を離さず 我が津を咽む間も我を捨おきたまはざるや
20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
人を鑒みたまふ者よ我罪を犯したりとて汝に何をか爲ん 何ぞ我を汝の的となして我にこの身を厭はしめたまふや
21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
汝なんぞ我の愆を赦さず我罪を除きたまはざるや 我いま土の中に睡らん 汝我を尋ねたまふとも我は在ざるべし
