Jobin 7

1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

« L'homme n'est-il pas contraint de travailler sur terre? Ses journées ne sont-elles pas comme celles d'un ouvrier?

2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

Comme un serviteur qui désire ardemment l'ombre, comme un mercenaire qui attend son salaire,

3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

alors on me fait posséder des mois de misère, des nuits épuisantes me sont réservées.

4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

Quand je me couche, je dis, « Quand me lèverai-je, et que la nuit aura disparu? Je me tourne et me retourne jusqu'à l'aube du jour.

5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

Ma chair est vêtue de vers et de mottes de poussière. Ma peau se referme et fait de nouvelles éruptions.

6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

Mes jours sont plus rapides que la navette d'un tisserand, et sont dépourvus d'espoir.

7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

Oh, souviens-toi que ma vie n'est qu'un souffle. Mon œil ne verra plus rien de bon.

8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

L'œil de celui qui me voit ne me verra plus. Vos yeux seront sur moi, mais je ne le serai pas.

9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)

Comme la nuée se consume et s'évanouit, ainsi celui qui descend au séjour des morts n'en remontera plus. (Sheol h7585)

10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

Il ne retournera plus dans sa maison, sa place ne le connaîtra plus non plus.

11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

« C'est pourquoi je ne me tairai pas. Je parlerai dans l'angoisse de mon esprit. Je me plaindrai dans l'amertume de mon âme.

12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

Suis-je une mer, ou un monstre marin, que tu as mis un garde sur moi?

13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

Quand je dis: « Mon lit me consolera ». Mon canapé soulagera ma plainte,'

14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

puis tu me fais peur avec des rêves et me terrifient à travers des visions,

15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

pour que mon âme choisisse l'étranglement, la mort plutôt que mes os.

16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

Je déteste ma vie. Je ne veux pas vivre éternellement. Laisse-moi tranquille, car mes jours ne sont qu'un souffle.

17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

Qu'est-ce que l'homme, pour que vous le magnifiez, que tu dois te concentrer sur lui,

18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

que vous lui rendiez visite chaque matin, et le tester à chaque instant?

19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

Jusqu'à quand ne détourneras-tu pas les yeux de moi? ni me laisser tranquille jusqu'à ce que j'aie avalé ma salive?

20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

Si j'ai péché, que dois-je faire pour toi, gardien des hommes? Pourquoi m'avoir choisi comme cible pour vous, pour que je sois un fardeau pour moi-même?

21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

Pourquoi ne pardonnes-tu pas ma désobéissance, et n'effaces-tu pas mon iniquité? Car maintenant, je vais me coucher dans la poussière. Vous me chercherez avec soin, mais je ne serai pas là. »