Jobin 7

1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

Is not the life of man upon earth a state of trial? and his existence as that of a hireling by the day?

2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

Or as a servant that fears his master, and one who has grasped a shadow? or as a hireling waiting for his pay?

3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

So have I also endured months of vanity, and nights of pain have been appointed me.

4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

Whenever I lie down, I say, When [will it be] day? and whenever I rise up, again [I say] when [will it be] evening? and I am full of pains from evening to morning.

5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

And my body is covered with loathsome worms; and I waste away, scraping off clods of dust from my eruption.

6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

And my life is lighter than a word, and has perished in vain hope.

7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

Remember then that my life is breath, and mine eye shall not yet again see good.

8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

The eye of him that sees me shall not see me [again]: your eyes are upon me, and I am no more.

9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)

[I am] as a cloud that is cleared away from the sky: for if a man go down to the grave, he shall not come up again: (Sheol h7585)

10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

and he shall surely not return to his own house, neither shall his place know him any more.

11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

Then neither will I refrain my mouth: I will speak being in distress; being in anguish I will disclose the bitterness of my soul.

12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

Am I a sea, or a serpent, that you have set a watch over me?

13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

I said that my bed should comfort me, and I would privately counsel with myself on my couch.

14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

You scare me with dreams, and do terrify me with visions.

15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

You will separate life from my spirit; and yet [keep] my bones from death.

16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

For I shall not live for ever, that I should patiently endure: depart from me, for my life [is] vain.

17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

For what is man, that you have magnified him? or that you give heed to him?

18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

Will you visit him till the morning, and judge him till [the time of] rest?

19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

How long do you not let me alone, nor let me go, until I shall swallow down my spittle?

20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

If I have sinned, what shall I be able to do, O you that understand the mind of men? why have you made me as your accuser, and [why] am I a burden to you?

21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

Why have you not forgotten my iniquity, and purged my sin? but now I shall depart to the earth; and in the morning I am no more.