Jobin 7
1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
Is there not an appointed time to man vpon earth? and are not his dayes as the dayes of an hyreling?
2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
As a seruant longeth for the shadowe, and as an hyreling looketh for the ende of his worke,
3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
So haue I had as an inheritance the moneths of vanitie, and painefull nights haue bene appointed vnto me.
4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
If I layed me downe, I sayde, When shall I arise? and measuring the euening I am euen full with tossing to and from vnto the dawning of the day.
5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
My flesh is clothed with wormes and filthinesse of the dust: my skinne is rent, and become horrible.
6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
My dayes are swifter then a weauers shittle, and they are spent without hope.
7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
Remember that my life is but a wind, and that mine eye shall not returne to see pleasure.
8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
The eye that hath seene me, shall see me no more: thine eyes are vpon me, and I shall be no longer.
9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
As the cloude vanisheth and goeth away, so he that goeth downe to the graue, shall come vp no more. (Sheol h7585)
10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
He shall returne no more to his house, neither shall his place knowe him any more.
11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
Therefore I will not spare my mouth, but will speake in the trouble of my spirite, and muse in the bitternesse of my minde.
12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
Am I a sea or a whalefish, that thou keepest me in warde?
13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
When I say, My couch shall relieue me, and my bed shall bring comfort in my meditation,
14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
Then fearest thou me with dreames, and astonishest me with visions.
15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
Therefore my soule chuseth rather to be strangled and to die, then to be in my bones.
16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
I abhorre it, I shall not liue alway: spare me then, for my dayes are but vanitie.
17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
What is man, that thou doest magnifie him, and that thou settest thine heart vpon him?
18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
And doest visite him euery morning, and tryest him euery moment?
19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
Howe long will it be yer thou depart from me? thou wilt not let me alone whiles I may swallowe my spettle.
20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
I haue sinned, what shall I do vnto thee? O thou preseruer of me, why hast thou set me as a marke against thee, so that I am a burden vnto my selfe?
21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
And why doest thou not pardon my trespasse? and take away mine iniquitie? for nowe shall I sleepe in the dust, and if thou seekest me in the morning, I shall not be found.
