Jobin 7
1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
“Isn't life for human beings like serving a sentence of hard labor? Don't their days pass like those of a hired laborer?
2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
Like some slave longing for a bit of shade, like a hired hand anxiously waiting for pay day,
3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
I've been given months of emptiness and nights of misery.
4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
When I go to bed I ask, ‘When shall I get up?’ But the night goes on and on, and I toss and turn until dawn.
5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
My body is covered with maggots and caked in dirt; my skin is cracked, with oozing sores.
6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
My days pass quicker than a weaver's shuttle and they come to an end without hope.
7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
Remember that my life is just a breath; I will not see happiness again.
8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
Those watching me won't see me anymore; your eyes will be looking for me, but I will be gone.
9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
When a cloud disappears, it's gone, just as anyone who goes down to Sheol does not come back up. (Sheol h7585)
10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
They will never return home, and the people they knew will forget them.
11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
So, no, I won't hold my tongue—I will speak in the agony of my spirit; I will complain in the bitterness of my soul.
12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
Am I the sea or a sea monster that you have to guard me?
13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
If I tell myself, ‘I'll feel better if I lie down in my bed,’ or ‘it will help me to lie down on my couch,’
14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
then you scare me so much with dreams and terrify me with visions
15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
that I would rather be strangled—I would rather die than become just a bag of bones.
16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
I hate my life! I know I won't live long. Leave me alone because my life is just a breath.
17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
Why are human beings so important to you; why are you so concerned about them
18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
that you inspect them every morning and test them every moment? Won't you ever stop staring at me?
19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
Won't you ever leave me alone long enough to catch my breath?
20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
What have I done wrong? What have I done to you, Watcher of Humanity? Why have you made me your target, so that I'm a burden even to myself?
21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
If so why don't you pardon my sins, and take away my guilt? Right now I'm going to lie down in the dust, and though you will look for me, I will be gone.”
