Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Y respondió Job, y dijo:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
¡Oh si se pesasen al justo mi queja y mi tormento, y fuesen alzadas igualmente en balanza!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Porque [mi tormento] pesaría más que la arena de la mar: y por tanto mis palabras son cortadas.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Porque las saetas del Todopoderoso están en mí, cuyo veneno bebe mi espíritu; y terrores de Dios me combaten.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
¿Por ventura gime el asno montés junto a la yerba? ¿O brama el buey junto a su pasto?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
¿Comerse ha lo desabrido sin sal? ¿o habrá gusto en la clara del huevo?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
Las cosas que mi alma no quería tocar antes, ahora por los dolores son mi comida.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
¡Quién me diese que viniese mi petición, y que Dios me diese lo que espero!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
¡Y que Dios quisiese quebrantarme; y que soltase su mano, y me despedazase!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Y en esto crecería mi consolación, si me asase con dolor sin tener misericordia: no que haya contradicho las palabras del Santo.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
¿Qué es mi fortaleza, para esperar aun? ¿Y qué es mi fin, para dilatar mi vida?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
¿Mi fortaleza, es la de las piedras? ¿o mi carne, es de acero?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
¿No me ayudo cuánto puedo? ¿y con todo eso el poder me falta del todo?
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
El atribulado es consolado de su compañero: mas el temor del Omnipotente es dejado.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Mis hermanos me han mentido como arroyo; pasáronse como las riberas impetuosas,
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Que están escondidas por la helada, y encubiertas con nieve,
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
Que al tiempo del calor son deshechas; y en calentándose, desaparecen de su lugar.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Apártanse de las sendas de su camino, suben en vano, y se pierden.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Miráron las los caminantes de Temán, los caminantes de Sabá esperaron en ellas:
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
Mas fueron avergonzados por su esperanza; porque vinieron hasta ellas, y se hallaron confusos.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Ahora ciertamente vosotros sois como ellas: que habéis visto el tormento, y teméis.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
¿Héos dicho: Traédme, y de vuestro trabajo pagád por mí,
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
Y librádme de mano del angustiador, y redimídme del poder de los violentos?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Enseñádme, y yo callaré; y hacédme entender en que he errado.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
¡Cuán fuertes son las palabras de rectitud! ¿y qué reprende, el que reprende de vosotros?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
¿No estáis pensando las palabras para reprender; y echáis al viento palabras perdidas?
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
También os arrojáis sobre el huérfano; y hacéis hoyo delante de vuestro amigo.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Ahora pues, si queréis, mirád en mí: y ved si mentiré delante de vosotros.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Tornád ahora, y no haya iniquidad; y volvéd aun a mirar por mi justicia en esto:
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Si hay iniquidad en mi lengua: o si mi paladar no entiende los tormentos.
