Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Toda Job je odgovoril in rekel:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
»Oh, da bi bila moja žalost temeljito stehtana in moja katastrofa skupaj položena na tehtnico!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Kajti sedaj bi bila ta težja kakor morski pesek. Zato so moje besede požrte.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Kajti puščice Vsemogočnega so znotraj mene, njihov strup vpija mojega duha. Strahote od Boga se postrojujejo zoper mene.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Mar divji osel riga, kadar jé travo? Mar muka vol nad svojo krmo?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Mar se lahko to, kar je neokusno, jé brez soli? Ali je sploh kaj okusa v jajčnem beljaku?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
Stvari, ki se jih moja duša ni hotela dotikati, so kakor moja hrana žalosti.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Oh, da bi lahko imel svojo zahtevo in da bi mi Bog zagotovil stvar, po kateri hrepenim!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
Celo da bi to ugajalo Bogu, da me uniči, da bi popustil svojo roko in me odrezal!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Potem bi vendar imel tolažbo; da, otrdil bi se v bridkosti. Naj mi ne prizanese, kajti nisem prikrival besed Svetega.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
Kaj je moja moč, da bi upal? Kaj je moj konec, da bi podaljšal svoje življenje?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Mar je moja moč moč kamnov? Ali je moje meso iz brona?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Mar ni moja pomoč v meni? In ali je modrost popolnoma pregnana od mene?
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Tistemu, ki peša, naj bi bilo izkazano usmiljenje od njegovega prijatelja, toda on zapušča strah Vsemogočnega.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Moji bratje so varljivo postopali kakor potok in kakor tok potokov so prešli,
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
ki so potemneli zaradi razloga ledu in na katerih je skrit sneg.
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
Kadar se ogrejejo, izginejo. Ko je vroče, so použiti iz svojega kraja.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Steze njihove poti so obrnjene stran; gredo v nič in izginejo.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Krdela iz Temá so gledala, skupine iz Sabe so čakale nanje.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
Zbegani so bili, ker so upali. Prišli so tja in bili osramočeni.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Kajti sedaj ste nič, vidite moje zavračanje in ste prestrašeni.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Mar sem rekel: ›Prinesite k meni?‹ ali ›Dajte mi nagrado iz svojega imetja?‹
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
ali: ›Osvobodite me pred sovražnikovo roko?‹ ali ›Odkupite med pred roko mogočnega?‹
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Účite me in držal bom svoj jezik in dajte mi razumeti, kje sem se motil.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Kako prepričljive so prave besede! Toda kaj vaše razpravljanje ošteva?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Mar si domišljate, da grajate besede in govore tistega, ki je obupan, ki so kakor veter?
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Da, vi nadvladate osirotelega in kopljete jamo za svojega prijatelja.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Zdaj torej bodite zadovoljni. Poglejte name, kajti to vam je očitno, če lažem.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Vrnite se, prosim vas, naj to ne bo krivičnost. Da, ponovno se vrnite, moja pravičnost je v tem.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Mar je na mojem jeziku krivičnost? Ne more moj okus razločevati sprevrženih stvari?
