Jobin 6

1 Niin Job vastasi ja sanoi:

Då tok Job til ords og svara:

2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

«Um dei mitt mismod vega vilde og få ulukka mi på vegti,

3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

det tyngjer meir enn havsens sand; difor var ordi mine ville.

4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

For Allvalds pilar sit i meg, mi ånd lyt suga deira gift; Guds rædslor reiser seg til åtak.

5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Skrik asnet vel i grøne eng? Og rautar uksen ved sitt for?

6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Kven et det smerne utan salt? Kven finn vel smak i eggjekvite?

7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Det byd meg mot å røra slikt, det er som min utskjemde mat.

8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Å, fekk eg uppfyllt bøni mi! Gav Gud meg det eg vonar på!

9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Ja, vild’ han berre knusa meg, med hand si min livstråd slita!

10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Då hadde endå eg mi trøyst; trass pina skulde glad eg hoppa! - Den Heilage sitt ord eg held på.

11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Kva er mi kraft, at eg skuld’ vona? Mi framtid, at eg skulde tola?

12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Er krafti mi som steinen sterk? Er kanskje kroppen min av kopar?

13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Mi hjelp hev heilt forlate meg; all kvart stydjepunkt er frå meg teke.

14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Ein rådlaus treng av venen kjærleik, um enn han ottast Allvald ei.

15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Som bekken brørne mine sveik, lik bekkjefar som turkar ut.

16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Fyrst gruggast dei av bråna is, og snø som blandar seg uti,

17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

men minkar so i sumarsoli, og kverv til slutt burt i sumarhiten.

18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Vegfarande vik av til deim, men kjem til øydemark og døyr.

19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Kjøpmenn frå Tema skoda dit, flokkar frå Saba vonar trygt;

20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

men svikne vert dei i si von; dei narra vert når dei kjem fram.

21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

So hev de vorte reint til inkjes, de rædsla såg, og rædde vart!

22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

Hev eg då bede dykk um noko? Bad eg dykk løysa meg med gods?

23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

og frelsa meg frå fiendvald og kjøpa meg frå røvarar?

24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Gjev meg eit svar, so skal eg tegja; seg meg kva eg hev synda med!

25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Eit rettvis ord er lækjebot; men last frå dykk er inkje verdt.

26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Du lastar meg for ordi mine; men vonlaus mann so mangt kann segja.

27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

De kastar lut um farlaust barn, og handel driv um dykkar ven.

28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Vilde de berre sjå på meg! Trur de eg lyg dykk upp i augo?

29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Vend um, lat ikkje urett skje! Vend um, enn hev eg rett i dette.

30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Finst det vel fals på tunga mi? Kann ei min gom ulukka smaka?