Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Ījabs atbildēja un sacīja:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
Kaut manas vaimanas ar svaru svērtu un turpretī manas bēdas svaru kausā liktu!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Jo tās tagad ir grūtākas nekā jūras smiltis, tāpēc mana mute muld.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Jo tā Visuvarenā bultas ir iekš manis, mans gars dzer viņu ugunis, Dieva briesmas karo pret mani.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Vai gan meža ēzelis zviedz, kad tam ir zāle? Vai vērsis mauj, kad tam sava barība?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Vai jēlu var ēst bez sāls? Vai ir gardums olas baltumā?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
Ko mana dvēsele negribēja aizskart, tā nu ir mana bēdu barība.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Kaut mana lūgšana notiktu, un Dievs man dotu, ko es gaidu,
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
Kaut Dievs mani sadauzītu, kaut tas Savu roku izstieptu un mani satriektu!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Tas man vēl būtu par prieku, un es vēl savās nežēlīgās sāpēs būtu līksms, ka neesmu aizliedzis tā Svētā vārdus.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
Kāds ir mans spēks, ka es vēl varētu cerēt, un kāds ir mans gals, ka manai dvēselei būtu jāpaciešās?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Vai mans spēks ir akmeņu spēks, vai mana miesa ir varš?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Vai man palīga netrūkst pavisam, un vai man padoms nav visai pagalam?
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Izsamisušam žēlastības vajag no sava drauga, citādi tas arī tā Visuvarenā bijāšanu atmet.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Mani brāļi mani pieviļ kā strauts, kā strauta ūdeņi, kas notek;
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Sajukuši tie bija ar ledu, un sasniguši ar sniegu, -
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
Tai laikā, kad karstums tos spiež, tad tie izsīkst, kad karsts metās, tad tie iznīkst no savas vietas.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Viņu ceļi griežas sānis, tie iet uz tuksnesi un izzūd.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Uz tiem skatās ceļa ļaudis no Temas un cer Šebas ceļa gājēji.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
Tie paliek kaunā ar tādu cerību un nosarkst, tur nonākdami.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Tiešām nu jūs neesat it nekas, redzat briesmas un iztrūcinājāties.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Vai es jeb kad sacīju: nesiet man un dodiet man dāvanas no sava padoma?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
Jeb glābiet mani no ienaidnieka rokas un pestījiet mani no varas darītāju rokas?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Mācat mani, es cietīšu klusu, un pierādiet man, kur es maldījies.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Cik spēcīgi ir taisni vārdi, bet ko norāj jūsu rāšana;
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Vai jūs esat apņēmušies vārdus aprāt? Vējam pieder izsamisuša vārdi.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Vai arī bāriņam gribat valgus mest un bedri rakt savam tuvākam.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Bet nu, lūdzami, uzlūkojiet mani, jums acīs tiešām es nemelošu.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Atbildiet jel, lai nenotiek netaisnība, atbildiet, jo mana taisnība vēl stāv.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Vai tad uz manas mēles būs netaisnība, vai mana mute nemanīs, kas ir blēdība?
