Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
respondens autem Iob dixit
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
utinam adpenderentur peccata mea quibus iram merui et calamitas quam patior in statera
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
quasi harena maris haec gravior appareret unde et verba mea dolore sunt plena
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
quia sagittae Domini in me sunt quarum indignatio ebibit spiritum meum et terrores Domini militant contra me
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
numquid rugiet onager cum habuerit herbam aut mugiet bos cum ante praesepe plenum steterit
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
aut poterit comedi insulsum quod non est sale conditum aut potest aliquis gustare quod gustatum adfert mortem
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
quae prius tangere nolebat anima mea nunc prae angustia cibi mei sunt
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
quis det ut veniat petitio mea et quod expecto tribuat mihi Deus
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
et qui coepit ipse me conterat solvat manum suam et succidat me
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
et haec mihi sit consolatio ut adfligens me dolore non parcat nec contradicam sermonibus Sancti
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
quae est enim fortitudo mea ut sustineam aut quis finis meus ut patienter agam
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
nec fortitudo lapidum fortitudo mea nec caro mea aerea est
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
ecce non est auxilium mihi in me et necessarii quoque mei recesserunt a me
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
qui tollit ab amico suo misericordiam timorem Domini derelinquit
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
fratres mei praeterierunt me sicut torrens qui raptim transit in convallibus
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
qui timent pruinam inruet super eos nix
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
tempore quo fuerint dissipati peribunt et ut incaluerit solventur de loco suo
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
involutae sunt semitae gressuum eorum ambulabunt in vacuum et peribunt
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
considerate semitas Theman itinera Saba et expectate paulisper
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
confusi sunt quia speravi venerunt quoque usque ad me et pudore cooperti sunt
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
nunc venistis et modo videntes plagam meam timetis
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
numquid dixi adferte mihi et de substantia vestra donate mihi
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
vel liberate me de manu hostis et de manu robustorum eruite me
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
docete me et ego tacebo et si quid forte ignoravi instruite me
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
quare detraxistis sermonibus veritatis cum e vobis nullus sit qui possit arguere
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
ad increpandum tantum eloquia concinnatis et in ventum verba profertis
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
super pupillum inruitis et subvertere nitimini amicum vestrum
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
verumtamen quod coepistis explete praebete aurem et videte an mentiar
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
respondete obsecro absque contentione et loquentes id quod iustum est iudicate
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
et non invenietis in lingua mea iniquitatem nec in faucibus meis stultitia personabit
