Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Felelt Jób és mondta:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
Vajha mérve mérnék bosszúságomat a gyötrelmemet mérlegre vetnék egyaránt!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Mert most tengerek fövenyénél nehezebb, azért megzavarodtak szavaim.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Mert a Mindenható nyilai vannak bennem, a melyeknek mérgét lelkem issza; Isten ijedelmei sorakoznak ellenem.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Ordít-e a vadszamár a pázsiton, avagy bőg-e az ökör abraka mellett?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Ehető-e a mi ízetlen, só nélkül, avagy van-e íz a tojás fehérjében?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
Vonakodott hozzá nyúlni a lelkem; azok az én kórságos ételem.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Bárcsak beteljesednék kérésem s reményemet megadná Isten;
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
s tetszenék Istennek, hogy összezúzzon engem, megoldaná kezét, hogy véget vessen nekem!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Akkor volna még vigasztalásom – fölszökném kíméletlen fájdalomban – hogy nem tagadtam meg a Szentnek szavait.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
Mi az erőm, hogy várakozzam, s mi a végem, hogy türtessem magam?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Avagy kövek ereje-e az én erőm, vagy ércz az én húsom?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Hiszen segítségem nincs bennem, és üdvösségem elutasíttatott tőlem.
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Az elcsüggedőt barátjától szeretet illeti, ha el is hagyja a Mindenható félelmét!
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Testvéreim hűtelenek lettek mint a patak, mint a hogy medrükben a patakok eltűnnek.
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
A melyek sötétlenek a jégtől, bennök rejtőzik el a hó;
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
mikor hőség éri, megsemmisülnek, midőn meleg van, elenyésznek helyükből.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Kanyarodnak útjuk ösvényei, elhúzódnak a pusztaságban és elvesznek.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Ide tekintettek Téma karavánjai, Sába vándorcsapatai reménykedtek bennük;
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
megszégyenültek, hogy bíztak, elérkeztek odáig és elpirultak.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Mert most az övéi vagytok, láttok rettegést és féltek.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Hát mondtam-e: adjatok nékem, és vagyontokból vesztegetést ajáljatok értem,
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
és szabadítsatok ki szorongatónak kezéből s zsarnokok kezétől váltsatok meg engem?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Tanítsatok engem s én elhallgatok, és ha mit tévedtem, értessétek meg velem.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Mi hathatósak az egyenes beszédek, de miképp fedne feddés, minő a tietek?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Szókat tekintetek-e feddésnek és szélnek az elcsüggedettnek beszédeit?
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Még árvának is nekiestek és áskálódtok barátotok ellen.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Most hát egyezzetek bele, forduljatok felém, arczotokba vajon hazudom-e?
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Térjetek meg, kérlek, ne essék jogtalanság, igen, térjetek meg, folyton áll ebben az igazam!
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Van-e nyelvemen jogtalanság, avagy ínyem nem érezné-e a gyötrelmeket?
