Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Hiob antwortete und sprach:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
Wenn man meinen Jammer wöge und mein Leiden zusammen in eine Waage legte,
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
so würde es schwerer sein denn Sand am Meer; darum ist's umsonst, was ich rede.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Denn die Pfeile des Allmächtigen stecken in mir, derselben Grimm säuft aus meinen Geist, und die Schrecknisse Gottes sind auf mich gerichtet.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Das Wild schreiet nicht, wenn es Gras hat; der Ochse blöket nicht, wenn er sein Futter hat.
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Kann man auch essen, das ungesalzen ist? Oder wer mag kosten das Weiße um den Dotter?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
Was meiner Seele widerte anzurühren, das ist meine Speise vor Schmerzen.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
O daß meine Bitte geschähe, und Gott gäbe mir, wes ich hoffe!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
Daß Gott anfinge und zerschlüge mich und ließe seine Hand gehen und zerscheiterte mich!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
So hätte ich noch Trost und wollte bitten in meiner Krankheit, daß er nur nicht schonete. Habe ich doch nicht verleugnet die Rede des Heiligen.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
Was ist meine Kraft, daß ich möge beharren? und welch ist mein Ende, daß meine Seele geduldig sollte sein?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Ist doch meine Kraft nicht steinern, so ist mein Fleisch nicht ehern.
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Habe ich doch nirgend keine Hilfe, und mein Vermögen ist weg.
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Wer Barmherzigkeit seinem Nächsten weigert, der verlässet des Allmächtigen Furcht.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Meine Brüder gehen verächtlich vor mir über, wie ein Bach, wie die Wasserströme vorüberfließen.
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Doch, welche sich vor dem Reif scheuen, über die wird der Schnee fallen.
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
Zur Zeit, wenn sie die Hitze drücken wird, werden sie verschmachten, und wenn es heiß wird, werden sie vergehen von ihrer Stätte.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Ihr Weg gehet beiseit aus; sie treten auf das Ungebahnte und werden umkommen.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Sie sehen auf die Wege Themas; auf die Pfade Reicharabias warten sie.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
Aber sie werden zuschanden werden, wenn's am sichersten ist, und sich schämen müssen, wenn sie dahin kommen.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Denn ihr seid nun zu mir kommen; und weil ihr Jammer sehet, fürchtet ihr euch.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Habe ich auch gesagt: Bringet her und von eurem Vermögen schenket mir
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
und errettet mich aus der Hand des Feindes und erlöset mich von der Hand der Tyrannen?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Lehret mich, ich will schweigen; und was ich nicht weiß, das unterweiset mich.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Warum tadelt ihr die rechte Rede? Wer ist unter euch, der sie strafen könnte?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Ihr erdenket Worte, daß ihr nur strafet, und daß ihr nur paustet Worte, die mich verzagt machen sollen.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Ihr fallet über einen armen Waisen und grabet eurem Nächsten Gruben.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Doch weil ihr habt angehoben, sehet auf mich, ob ich vor euch mit Lügen bestehen werde.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Antwortet, was recht ist; meine Antwort wird noch recht bleiben.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Was gilt's, ob meine Zunge unrecht habe und mein Mund Böses vorgebe?
