Jobin 6

1 Niin Job vastasi ja sanoi:

Or, répondant, Job dit:

2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Plût à Dieu que mes péchés, par lesquels j’ai mérité sa colère et les maux que je souffre, fussent pesés dans une balance!

3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Ceux-ci paraîtraient plus lourds que le sable de la mer: c’est pourquoi aussi mes paroles sont pleines de douleur.

4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Car les flèches du Seigneur sont en moi; et leur indignation a épuisé mes esprits, et les terreurs du Seigneur combattent contre moi.

5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Est-ce qu’un onagre rugira, lorsqu’il aura de l’herbe? ou est-ce qu’un bœuf mugira, lorsqu’il sera devant une crèche pleine?

6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Ou pourra-t-on manger un mets insipide qui n’est pas assaisonné de sel? ou quelqu’un peut-il goûter ce qui donne la mort quand on l’a goûté?

7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Ce qu’auparavant mon âme ne voulait pas toucher est maintenant, dans ma détresse, ma nourriture.

8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Qui me donnera que ma demande soit accomplie, que ce que j’attends, Dieu me l’octroie?

9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Que celui qui a commencé me brise lui-même, et qu’il m’extirpe; qu’il donne libre cours à sa main?

10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Et que j’aie cette consolation, que, tandis que m’affligeant par la douleur, il ne m’épargne point, je ne contredise pas les paroles du Saint?

11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Car quelle est ma force, pour que je tienne ferme? ou quelle est ma fin, pour que j’agisse patiemment?

12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Ce n’est pas une force de pierres, que ma force, et ma chair n’est pas d’airain.

13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Voici que je n’ai pas de secours en moi, et mes amis même se sont retirés de moi.

14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Celui qui retire à son ami la miséricorde abandonne la crainte du Seigneur.

15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Mes frères ont passé devant moi comme un torrent qui traverse rapidement les vallées.

16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Ceux qui craignent la gelée, la neige tombera sur eux.

17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Dans le temps où ils commenceront à se répandre, ils périront; et, dès que la chaleur viendra, ils disparaîtront de leur place.

18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Les sentiers où ils dirigent leurs pas sont cachés; ils marcheront sur le vide, et ils périront.

19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Considérez les sentiers de Théma, les chemins de Saba, et attendez un peu.

20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Ils sont confus, parce que j’ai espéré; ils sont même venus jusqu’à moi, et ils ont été couverts de confusion.

21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

C’est maintenant que vous êtes venus, et c’est à l’instant même que, voyant ma plaie, vous craignez.

22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

Est-ce que j’ai dit: Secourez-moi, et donnez-moi de votre bien?

23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

Ou: Délivrez-moi de la main d’un ennemi, et arrachez-moi à la main des forts?

24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Enseignez-moi, et moi je me tairai; et si par hasard j’ai ignoré quelque chose, instruisez-moi.

25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Pourquoi avez-vous déprimé des paroles de vérité, puisque nul d’entre vous ne peut me convaincre?

26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

C’est seulement pour adresser des reproches que vous ajustez des mots, et c’est au vent que vous lancez des paroles.

27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

C’est sur un orphelin que vous vous ruez, et vous tâchez de renverser votre ami.

28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Cependant, ce que vous avez commencé, achevez-le; prêtez l’oreille, et voyez si je mens.

29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Répondez, je vous en conjure; et, disant ce qui est juste, jugez.

30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Et vous ne trouverez pas d’iniquité sur ma langue; et dans ma bouche la folie ne retentira pas.