Jobin 6

1 Niin Job vastasi ja sanoi:

Job reprenant dit:

2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Plût à Dieu que l'on mît à la fois dans une balance ma colère et mes douleurs;

3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Celles-ci pèseraient plus que le sable du rivage de la mer; mais, à ce qu'il me semble, mes paroles sont en efficacité.

4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Car j'ai dans le corps les traits du Seigneur; leur courroux boit mon sang, et dès que je commence à discourir, ils me percent.

5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Mais quoi! Est-ce sans motif que l'âne sauvage se met à braire, ou parce qu'il demande à manger? Et le bœuf mugit-il devant une crèche pleine de fourrage?

6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Mange-t-on le pain sans sel? Et trouve-t-on du goût aux paroles vaines?

7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Pour moi, les aliments que l'on me sert, maintenant que je suis en proie à une colère qui ne me laisse point de repos, ont une odeur comme celle du lion.

8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Puisse ma prière être exaucée, puisse le Seigneur m'accorder ce que j'espère.

9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Le Seigneur a commencé, qu'il m'achève; qu'il mette fin à mes maux par une prompte mort.

10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Puisse ma ville être un sépulcre dont je franchisse le mur d'un saut; je n'hésiterais pas; car je n'ai jamais éludé les saintes volontés de mon Dieu.

11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Quelle est donc ma force pour subsister? Combien de temps encore ma vie me soutiendra-t-elle?

12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Ai-je la fermeté de la pierre? Mes chairs sont-elles d'airain?

13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Est-ce que je n'avais pas mis ma confiance en Dieu? Mais tout secours s'est éloigné de moi.

14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

La miséricorde m'a méconnu; l'œil vigilant du Seigneur m'a méprisé.

15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Mes proches ne m'ont point regardé; ils m'ont quitté rapides comme un torrent; ils ont passé près de moi comme un flot.

16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Ceux qui me révéraient, je vois maintenant qu'ils s'étaient attachés à moi comme la neige ou la glace,

17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Qui fondent au retour de la chaleur, tellement que l'on ne peut retracer ce qu'elles étaient.

18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

C'est ainsi qu'ils m'ont tous abandonné; j'ai péri et je suis devenu un homme sans asile.

19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Regardez les chemins de Théman et les sentiers de Sadeba, vous qui voyez parfaitement.

20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Ils auront à rougir de honte, ceux qui se croient forts parce qu'ils possèdent des villes et des richesses.

21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Et vous, vous êtes venus à moi sans pitié; et quand vous avez vu ma plaie, vous avez eu peur.

22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

Qu'y a-t-il? Vous ai-je demandés? Est-ce que j'attends de vous quelque force

23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

Pour me sauver de mes ennemis et me protéger contre les puissants?

24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Instruisez-moi et je garderai le silence; si j'ai erré en quoi que ce soit, ne tardez pas à me le dire.

25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Mais, à ce qu'il me semble, les discours d'un homme sincère sont sans efficacité, et je n'attends de vous aucune force.

26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Vos réprimandes ne me rendront même pas le calme, et je suis importuné par le bruit de vos paroles.

27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

En effet vous tombez sur un orphelin; vous vous jetez sur votre ami.

28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Puisque je vous ai vus en face, je ne dissimulerai rien.

29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Demeurez; entre nous point d'iniquité, remettez-vous d'accord avec un juste.

30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Car ma langue dit-elle rien qui ne soit équitable; et mon gosier donne-t- il passage à des paroles étudiées?