Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
Oh that my vexation were but weighed, and my calamity laid in the balances together!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
For now it would be heavier than the sand of the seas: therefore have my words been rash.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
For the arrows of the Almighty are within me, the poison whereof my spirit drinketh up: the terrors of God do set themselves in array against me.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Doth the wild ass bray when he hath grass? or loweth the ox over his fodder?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Can that which hath no savour be eaten without salt? or is there any taste in the white of an egg?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
My soul refuseth to touch [them]; they are as loathsome meat to me.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Oh that I might have my request; and that God would grant [me] the thing that I long for.
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
Even that it would please God to crush me; that he would let loose his hand, and cut me off!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Then should I yet have comfort; yea, I would exult in pain that spareth not: for I have not denied the words of the Holy One.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
What is my strength, that I should wait? and what is mine end, at I should be patient?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Is it not that I have no help in me, and that effectual working is driven quite from me?
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
To him that is ready to faint kindness [should be shewed] from his friend; even to him that forsaketh the fear of the Almighty.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
My brethren have dealt deceitfully as a brook, as the channel of brooks that pass away;
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Which are black by reason of the ice, [and] wherein the snow hideth itself:
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
What time they wax warm, they vanish: when it is hot, they are consumed out of their place.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
The caravans [that travel] by the way of them turn aside; they go up into the waste, and perish.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
The caravans of Tema looked, the companies of Sheba waited for them.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
They were ashamed because they had hoped; they came thither, and were confounded.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
For now ye are nothing; ye see a terror, and are afraid.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Did I say, Give unto me? or, offer a present for me of your substance?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
Or, Deliver me from the adversary’s hand? or, Redeem me from the hand of the oppressors?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Teach me, and I will hold my peace: and cause me to understand wherein I have erred.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
How forcible are words of uprightness! but what doth your arguing reprove?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Do ye imagine to reprove words? seeing that the speeches of one that is desperate are as wind.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Yea, ye would cast [lots] upon the fatherless, and make merchandise of your friend.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Now therefore be pleased to look upon me; for surely I shall not lie to your face.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Return, I pray you, let there be no injustice; yea, return again, my cause is righteous.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Is there injustice on my tongue? cannot my taste discern mischievous things?
