Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
O that my grief were weighed thoroughly! That my calamities were put together in the balance!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Surely they would be heavier than the sand of the sea; On this account were my words rash.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
For the arrows of the Almighty have pierced me; Their poison drinketh up my spirit; The terrors of God set themselves in array against me.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Doth the wild ass bray in the midst of grass? Or loweth the ox over his fodder?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Can that which is unsavory be eaten without salt? Is there any taste in the white of an egg?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
That which my soul abhorreth to touch Hath become my loathsome food.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
O that I might have my request, And that God would grant me that which I long for!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
That it would please God to destroy me; That he would let loose his hand, and make an end of me!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Yet it should still be my consolation, Yea, in unsparing anguish I would exult, That I have not denied the commands of the Holy One.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
What is my strength, that I should hope? And what mine end, that I should be patient?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Is my strength the strength of stones? Or is my flesh brass?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Alas, there is no help within me! Deliverance is driven from me!
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
To the afflicted, kindness should be shown by a friend; Else he casteth off the fear of the Almighty.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
But my brethren are faithless like a brook; Like streams of the valley that pass away;
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Which are turbid by reason of the ice, And the snow, which hideth itself in them.
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
As soon as they flow forth, they vanish; When the heat cometh, they are dried up from their place.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
The caravans turn aside to them on their way; They go up into the desert, and perish.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
The caravans of Tema look for them; The companies of Sheba expect to see them;
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
They are ashamed that they have relied on them; They come to their place, and are confounded.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
So ye also are nothing; Ye see a terror, and shrink back.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Have I said, Bring me gifts? Or, Give a present for me out of your substance?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
Or, Deliver me from the enemy's hand? Or, Rescue me from the hand of the violent?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Convince me, and I will hold my peace; Cause me to understand wherein I have erred.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
How powerful are the words of truth! But what do your reproaches prove?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Do ye mean to censure words? The words of a man in despair are but wind.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Truly ye spread a net for the fatherless; Ye dig a pit for your friend.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Look now upon me, I pray you; For to your very face can I speak falsehood?
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Return, I pray, and let there be no unfairness; Yea, return; —still is my cause righteous.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Is there iniquity on my tongue? Cannot my taste discern what is sinful?
