Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Then answered Job, and said,
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
Oh that my vexation could be truly weighed, and my calamity; oh that men might lift it up in the balances at once!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
For now it is already heavier than the sand of the sea: therefore are my words confused.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
For the arrows of the Almighty are within me, the poison whereof my spirit drinketh it: the terrors of God set themselves in array against me.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Doth the wild ass bray over the grass? or loweth the ox over his fodder?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Is ever tasteless food eaten without salt? or is there any flavor in the white of an egg?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
My soul refuseth to touch them: they are unto me like disgusting food.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Oh that some one would grant the accomplishment of my request; and that God would grant me the fulfillment of my hope!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
Yea, that it would please God that he might crush me: that he would let loose his hand, and make an end of me!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Then would this be still my comfort; yea, I would rejoice in my pain while be would not spare: that I have not gainsaid the commands of the Holy One.—
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
What is my strength, that I should wait? and what my end, that I should yet longer retain my patience?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Is the strength of stones my strength? or is my flesh brazen?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Truly, am I not without my help in me? and is not wise counsel driven far away from me?
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
As though I were one who refuseth kindness to his friend, and forsaketh the fear of the Almighty:
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
My brothers are treacherous as a brook, like flowing brooks they pass along;
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Which are made turbid by reason of the ice, wherein the snow hideth itself;
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
At the time when they feel the warmth, they vanish; when it is hot, they are quenched out of their place.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
The paths of their course wind themselves along; they go in the wilderness and are lost.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
The caravans of Thema look hither, the travelling companies Sheba hope for them;
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
But they stand ashamed because they had trusted; they come thither and are made to blush.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
For truly now ye are like such a one: ye see my terrible state and are afraid.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Have I then ever said, Give me something, and out of your property offer a bribe in my behalf?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
And deliver me from the hand of the adversary? and redeem from the hand of tyrants?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Teach me, and I will indeed remain silent; and wherein I erred give me to understand.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
How pleasant are straightforward words! but what doth arguing prove?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Do ye think to reprove words, and [to regard] as wind the speeches of one that is despairing?
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Yea, ye would cast any thing upon the fatherless, and ye would dig a pit against your friend.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
But now, if it please you, turn yourselves toward me, and [say] whether I would lie before your face.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Reflect again, I pray you, there will be no wrong: yea, reflect once more, my righteousness [will be found] therein.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Is there any wrong on my tongue? or should my palate not understand [if I spoke] what is iniquitous?
