Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
But Job answered and said,
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
Oh that my grief were thoroughly weighed, and my calamity laid in the balances together!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
For now it would be heavier than the sand of the sea: therefore my words are swallowed up.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
For the arrows of the Almighty are within me, the poison whereof drinks up my spirit: the terrors of God do set themselves in array against me.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Does the wild ass bray when he has grass? or lows the ox over his fodder?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Can that which is unpleasing be eaten without salt? or is there any taste in the white of an egg?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
The things that my soul refused to touch are as my sorrowful food.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Oh that I might have my request; and that God would grant me the thing that I long for!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
Even that it would please God to destroy me; that he would let loose his hand, and cut me off!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Then should I yet have comfort; yea, I would harden myself in sorrow: let him not spare; for I have not concealed the words of the Holy One.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
What is my strength, that I should hope? and what is mine end, that I should prolong my life?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Is not my help in me? and is wisdom driven quite from me?
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
To him that is afflicted pity should be showed from his friend; but he forsakes the fear of the Almighty.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
My brethren have dealt deceitfully as a brook, and as the stream of brooks they pass away;
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Which are blackish by reason of the ice, and wherein the snow is hid:
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
What time they wax warm, they vanish: when it is hot, they are consumed out of their place.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
The paths of their way are turned aside; they go to nothing, and perish.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
The troops of Tema looked, the companies of Sheba waited for them.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
They were confounded because they had hoped; they came thither, and were ashamed.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
For now all of you are nothing; all of you see my casting down, and are afraid.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Did I say, Bring unto me? or, Give a reward for me of your substance?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
Or, Deliver me from the enemy's hand? or, Redeem me from the hand of the mighty?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Teach me, and I will hold my tongue: and cause me to understand wherein I have erred.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
How forcible are right words! but what does your arguing reprove?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Do all of you imagine to reprove words, and the speeches of one that is desperate, which are as wind?
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Yea, all of you overwhelm the fatherless, and all of you dig a pit for your friend.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Now therefore be content, look upon me; for it is evident unto you if I lie.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Return, I pray you, let it not be iniquity; yea, return again, my righteousness is in it.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Is there iniquity in my tongue? cannot my taste discern perverse things?
