Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
But Job answered, and said:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
O that my sins, whereby I have deserved wrath, and the calamity that I suffer, were weighed in a balance.
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
As the sand of the sea this would appear heavier: therefore my words are full of sorrow:
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
For the arrows of the Lord are in me, the rage whereof drinketh up my spirit, and the terrors of the Lord war against me.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Will the wild ass bray when he hath grass? or will the ox low when he standeth before a full manger?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Or can an unsavoury thing be eaten, that is not seasoned with salt? or can a man taste that which when tasted bringeth death?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
The things which before my soul would not touch, now, through anguish are my meats.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Who will grant that my request may come: and that God may give me what I look for?
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
And that he that hath begun may destroy me, that he may let loose his hand, and cut me off?
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
And that this may be my comfort, that afflicting me with sorrow, he spare not, nor I contradict the words of the Holy One.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
For what is my strength, that I can hold out? or what is my end that I should keep patience?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
My strength is not the strength of stones, nor is my flesh of brass.
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Behold there is no help for me in myself, and my familiar friends also are departed from me.
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
He that taketh away mercy from his friend, forsaketh the fear of the Lord.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
My brethren have passed by me, as the torrent that passeth swiftly in the valleys.
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
They that fear the hoary frost, the snow shall fall upon them.
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
At the time when they shall be scattered they shall perish: and after it groweth hot they shall be melted out of their place.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
The paths of their steps are entangled: they shall walk in vain, and shall perish.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Consider the paths of Thema, the ways of Saba, and wait a little while.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
They are confounded, because I have hoped: they are come also even unto me, and are covered with shame.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Now you are come: and now seeing my affliction you are afraid.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Did I say: Bring to me, and give me of your substance?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
Or deliver me from the hand of the enemy, and rescue me out of the hand of the mighty?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Teach me, and I will hold my peace: and if I have been ignorant in any thing, instruct me.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Why have you detracted the words of truth, whereas there is none of you that can reprove me?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
You dress up speeches only to rebuke, and you utter words to the wind.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
You rush in upon the fatherless, and you endeavour to overthrow your friend.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
However finish what you have begun, give ear, and see whether I lie.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Answer, I beseech you, without contention: and speaking that which is just, judge ye.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
And you shall not And iniquity in my tongue, neither shall folly sound in my mouth.
