Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
But Job, responding, said:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
I wish that my sins, for which I deserve wrath, and the calamity that I endure, were weighed out on a balance.
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Compared to the sand of the sea, they would appear heavier, and so my words are full of sorrow.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
For the arrows of the Lord are in me, my spirit drinks of their indignation, and the terrors of the Lord are soldiers against me.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Will the wild ass bray when he has grass? Or will the ox bellow when he stands before a full manger?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Or can one eat bland food, which is not seasoned with salt? Or can anyone taste that which, if tasted, causes death?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
The things that my soul was unwilling to touch before, now, because of anguish, are my foods.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Who will grant that my petition may arrive and that God may bestow on me what I expect,
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
and that he who, at first, had crushed me, will let loose his hand and cut me down?
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
And may this be my consolation, that in afflicting me with sorrow, although he might not be lenient with me, I still do not contradict the words of the Holy One.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
For what is my strength, that I may continue? Or what is my goal, so that I may act patiently?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
My strength is not the strength of stones, nor is my flesh made of bronze.
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Behold, there is no help for me in myself, and my loved ones also have withdrawn from me.
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
He who takes away mercy from his friend, abandons the fear of the Lord.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
My brethren have disregarded me, like a torrent that passes swiftly through the steep valleys.
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Those who fear frost, snow will rush over them.
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
At that time, when they are scattered, they will perish, and when it becomes hot, they will be freed from their place.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
The paths of their steps are entangled; they will walk in vain and will perish.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Consider the paths of Thema, the ways of Saba, and wait a little while.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
They have been thrown into confusion, just as I had hoped; they have even come to me and are overwhelmed with shame.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Now you have arrived, and merely by seeing my affliction, you are afraid.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Did I say: “Bring to me and give to me from your necessities?”
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
or, “Free me from the hand of the enemy and rescue me from the hand of the strong?”
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Teach me, and I will be silent, and if by chance I have been ignorant of anything, instruct me.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Why have you diminished the words of truth, when there is none of you who is able to offer proof against me?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
You prepare speeches as so much noise, and you offer words into the wind.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
You encroach upon the orphan, and you strive to undermine your friend.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Such is true, so finish what you have begun. Listen closely, and see if I lie.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Respond, I beg you, without contention, and, speaking what is just, pass judgment.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
And you will not find iniquity on my tongue, nor will foolishness resound in my throat.
