Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
And Job made answer and said,
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
If only my passion might be measured, and put into the scales against my trouble!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
For then its weight would be more than the sand of the seas: because of this my words have been uncontrolled.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
For the arrows of the Ruler of all are present with me, and their poison goes deep into my spirit: his army of fears is put in order against me.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Does the ass of the fields give out his voice when he has grass? or does the ox make sounds over his food?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Will a man take food which has no taste without salt? or is there any taste in the soft substance of purslain?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
My soul has no desire for such things, they are as disease in my food.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
If only I might have an answer to my prayer, and God would give me my desire!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
If only he would be pleased to put an end to me; and would let loose his hand, so that I might be cut off!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
So I would still have comfort, and I would have joy in the pains of death, for I have not been false to the words of the Holy One.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
Have I strength to go on waiting, or have I any end to be looking forward to?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Is my strength the strength of stones, or is my flesh brass?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
I have no help in myself, and wisdom is completely gone from me.
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
He whose heart is shut against his friend has given up the fear of the Ruler of all.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
My friends have been false like a stream, like streams in the valleys which come to an end:
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Which are dark because of the ice, and the snow falling into them;
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
Under the burning sun they are cut off, and come to nothing because of the heat.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
The camel-trains go out of their way; they go up into the waste and come to destruction.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
The camel-trains of Tema were searching with care, the bands of Sheba were waiting for them:
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
They were put to shame because of their hope; they came and their hope was gone.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
So have you now become to me; you see my sad condition and are in fear.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Did I say, Give me something? or, Make a payment for me out of your wealth?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
Or, Get me out of the power of my hater? or, Give money so that I may be free from the power of the cruel ones?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Give me teaching and I will be quiet; and make me see my error.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
How pleasing are upright words! but what force is there in your arguments?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
My words may seem wrong to you, but the words of him who has no hope are for the wind.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Truly, you are such as would give up the child of a dead man to his creditors, and would make a profit out of your friend.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Now then, let your eyes be turned to me, for truly I will not say what is false to your face.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Let your minds be changed, and do not have an evil opinion of me; yes, be changed, for my righteousness is still in me.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Is there evil in my tongue? is not the cause of my trouble clear to me?
