Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Så tog Job til Orde og svarede:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
"Gid man vejed min Harme og vejed min Ulykke mod den!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Thi tungere er den end Havets Sand, derfor talte jeg over mig!
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Thi i mig sidder den Almægtiges Pile, min Ånd inddrikker deres Gift; Rædsler fra Gud forvirrer mig.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Skriger et Vildæsel midt i Græsset, brøler en Okse ved sit Foder?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Spiser man ferskt uden Salt, smager mon Æggehvide godt?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
Min Sjæl vil ej røre derved, de Ting er som Lugt af en Løve.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Ak, blev mit Ønske dog opfyldt, Gud give mig det, som jeg håber
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
vilde d dog knuse mig, række Hånden ud og skære mig fra,
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
så vilde det være min Trøst - jeg hopped af Glæde trods skånselsløs Kval at jeg ikke har nægtet den Helliges Ord.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
Hvad er min Kraft, at jeg skal holde ud, min Udgang, at jeg skal være tålmodig?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Er da min Kraft som Stenens, er da mit Legeme Kobber?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Ak, for mig er der ingen Hjælp, hver Udvej lukker sig for mig.
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Den, der nægter sin Næste Godhed, han bryder med den Almægtiges Frygt.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Mine Brødre sveg mig som en Bæk, som Strømme, hvis Vand svandt bort,
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
de, der var grumset af os, og som Sneen gemte sig i,
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
men som svandt ved Solens Glød, tørredes sporløst ud i Hede;
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Karavaner bøjer af fra Vejen, drager op i Ørkenen og går til Grunde;
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Temas Karavaner spejder, Sabas Rejsetog håber på dem,
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
men de beskæmmes i deres Tillid, de kommer derhen og skuffes!
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Ja, slige Strømme er I mig nu, Rædselen så I og grebes af Skræk!
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Har jeg mon sagt: "Giv mig Gaver, løs mig med eders Velstand,
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
red mig af Fjendens Hånd, køb mig fri fra Voldsmænds Hånd!"
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Lær mig, så vil jeg tie, vis mig, hvor jeg har fejlet!
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Redelig Tale, se, den gør Indtryk; men eders Revselse, hvad er den værd?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Er det jer Hensigt at revse Ord? Den fortvivledes Ord er dog Mundsvejr!
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Selv om en faderløs kasted I Lod og købslog om eders Ven.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Men vilde I nu dog se på mig! Mon jeg lyver jer op i Ansigtet?
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Vend jer hid, lad der ikke ske Uret, vend jer, thi end har jeg Ret!
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Er der Uret på min Tunge, eller skelner min Gane ej, hvad der er ondt?
