Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
Men Job svarede og sagde:
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
Gid min Harm maatte vejes, og man ligervis vilde lægge min Ulykke i Vægtskaaler!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Thi den er nu svarere end Sand i Havet; derfor bruse mine Ord frem.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Thi den Almægtiges Pile ere i mig, min Aand inddrikker deres Gift; Guds Rædsler stille sig op imod mig.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
Mon Vildæselet skryder, naar det har Græs? eller mon Oksen bøger, naar den har Foder?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Mon det vamle kan ædes uden Salt? eller er der Smag i det hvide om Æggeblommen?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
Hvad min Sjæl vægrede sig ved at røre, det er blevet mig som en usund Spise.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
Gid det, jeg begærer, maatte komme, og Gud vilde opfylde mit Haab!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
og at Gud vilde knuse mig, at han vilde lade sin Haand løs og afskære mig!
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Da havde jeg endnu Trøst og kunde glæde mig i Smerten, i hvilken han ikke skaaner; thi jeg har ikke fornægtet den helliges Tale.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
Hvad er min Kraft, at jeg skulde haabe? og hvad Ende venter mig, at jeg skulde forlænge mit Liv?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Mon min Kraft er Kraft af Sten? mon mit Kød er af Kobber?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Sandelig, der er ikke Hjælp i mig, og Kraften er vegen fra mig!
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Den ulykkelige kan kræve Medynk af sin Ven, selv om han forlader den Almægtiges Frygt.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Mine Brødre have skuffet som en Bæk, som i Dalene Strømme, der fare forbi,
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
de, der ere mørke af Is, i hvilke Sneen skjuler sig.
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
Paa den Tid de optøes, da blive de borte; naar det bliver hedt, da forsvinde de fra deres Sted.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Rejsetog bøje af fra deres Vej, de drage op i Ørken og omkomme.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Rejsetog fra Thema skuede hen efter dem, vejfarende fra Seba satte Lid til dem.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
De bluedes, at de havde forladt sig paa dem; de kom lige til dem og bleve skuffede.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Saaledes ere I nu blevne som intet; I se Rædsel og frygte.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Mon jeg har sagt: Giver mig og skænker for min Skyld noget af eders Formue?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
eller redder mig af Fjendens Haand, og udløser mig af Voldsmænds Haand?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Lærer mig, og jeg vil tie, og viser mig, hvori jeg har faret vild.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
Hvad ere Oprigtigheds Taler kraftige! Men hvad bevise eders Beviser?
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Agte I Ord for at være Bevis og den mistrøstiges Taler for Mundsvejr?
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Ja, I kunne kaste Lod om en faderløs og grave Grav for eders Næste.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
Og nu, om I ville, da vender Ansigtet til mig, og mon jeg skulde lyve for eders Ansigt?
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Kære, vender om, lader Uretfærdighed ikke ske; ja, vender om, endnu skal min Retfærdighed kendes i denne Sag!
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Mon der være Uret paa min Tunge? mon min Gane ikke skulde skelne, hvad ondt er?
