Jobin 5
1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
Ahora pues da voces, si habrá quien te responda; y si habrá alguno de los santos a quien mires.
2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
Es cierto que al insensato la ira le mata; y al codicioso consume la envidia.
3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
Yo he visto al necio que echaba raíces, y en la misma hora maldije su habitación.
4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
Sus hijos serán lejos de la salud, y en la puerta serán quebrantados, y no habrá quien los libre.
5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
Hambrientos comerán su segada, y la sacarán de entre las espinas; y sedientos beberán su hacienda.
6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
Porque la pena no sale del polvo, ni la molestia reverdece de la tierra.
7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
Antes como las centellas se levantan para volar por el aire, así el hombre nace para la aflicción.
8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
Ciertamente yo buscaría a Dios, y depositaría en él mis negocios;
9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
El cual hace grandes cosas, que no hay quien las comprenda; y maravillas que no tienen cuento:
10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
Que da la lluvia sobre la haz de la tierra, y envía las aguas sobre las haces de las plazas:
11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
Que pone los humildes en altura, y los enlutados son levantados a salud:
12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
Que frustra los pensamientos de los astutos, para que sus manos no hagan nada:
13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
Que prende a los sabios en su astucia, y el consejo de los perversos es entontecido.
14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
De día se topan con tinieblas, y en mitad del día andan a tiento, como en noche.
15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
Y libra de la espada al pobre, de la boca de los impíos, y de la mano violenta.
16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
Que es esperanza al menesteroso, y la iniquidad cerró su boca.
17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
He aquí, que bienaventurado es el hombre a quien Dios castiga: por tanto no menosprecies la corrección del Todopoderoso.
18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
Porque él es el que hace la llaga, y él que la ligará: el hiere, y sus manos curan.
19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
En seis tribulaciones te librará, y en la séptima no te tocará el mal.
20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
En la hambre te redimirá de la muerte, y en la guerra, de las manos de la espada.
21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
Del azote de la lengua serás encubierto: ni temerás de la destrucción, cuando viniere.
22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
De la destrucción y de la hambre te reirás, y no temerás de las bestias del campo.
23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
Y aun con las piedras del campo tendrás tu concierto, y las bestias del campo te serán pacíficas.
24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
Y sabrás que hay paz en tu tienda; y visitarás tu morada, y no pecarás.
25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
Y entenderás que tu simiente es mucha; y tus pimpollos, como la yerba de la tierra.
26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
Y vendrás en la vejez a la sepultura, como el montón de trigo que se coge a su tiempo.
27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
He aquí lo que hemos inquirido, lo cual es así: óyelo, y tú sabe para ti.
