Jobin 5
1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
Rop berre du; kven svarar deg? Kva engel vil du beda til?
2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
Mismod slær fåvis mann i hel og brennhug den som lite veit.
3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
Eg såg ein dåre festa rot, og brått eg laut hans bustad banna.
4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
Hans søner hjelpelaus var, uhjelpte trakka ned i porten.
5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
Hans avling åt dei svoltne upp, dei tok ho tråss i klungergjerde, og snara lurde på hans gods.
6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
Men naudi ei frå dusti kjem; ulukka ei or jordi renn;
7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
nei, mannen vert til møda fødd, som gneistarne lyt fljuga høgt.
8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
Eg vilde venda meg til Gud og leggja saki fram for honom,
9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
som storverk gjer som ei me skynar, fleir’ underverk enn me kann telja,
10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
som sender regnet ned på jord og vatnet yver mark og eng,
11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
som lyfter låg og liten upp og hjelper syrgjande til frelsa,
12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
som spiller planen for dei sløge, so deira hender inkje duger,
13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
som fangar vismann i hans vit, so listig råd forrenner seg.
14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
Um dagen støyter dei på myrker, trivlar ved middag som ved natt.
15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
Frå sverd frelser han frelser fatigmann, frå deira munn, frå yvervald,
16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
so vesalmann fær hava von, men vondskap lata munnen att.
17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
Men sæl den mann som Gud mun refsa; vanvyrd ei tukt frå Allvalds-Gud!
18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
Han sårar, men bind og umkring; han slær men lækjer med si hand.
19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
Seks trengslor bergar han deg or, i sju skal inkje vondt deg nå.
20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
I hunger fri’r han deg frå dauden, i krig du undan sverdet slepp;
21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
for tungesvipa er du berga, og trygg du er i tap og tjon;
22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
du lær åt tjon og hungersnaud og ottast ikkje ville dyr;
23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
du samband hev med stein på marki, og fred med villdyr uti heidi.
24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
Du merkar at ditt tjeld hev fred, og inkje vantar i ditt hus.
25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
Du ser, ditt sæde tallrikt er, ditt avkom rikt som gras på eng.
26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
I mannskraft til di grav du gjeng, lik korn, køyrt inn i rette tid.
27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
Det hev me granska; so det er; so høyr og merka deg det då!»
