Jobin 5
1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
Voca ergo, si est qui tibi respondeat, et ad aliquem sanctorum convertere.
2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
Vere stultum interficit iracundia, et parvulum occidit invidia.
3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
Ego vidi stultum firma radice, et maledixi pulchritudini ejus statim.
4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
Longe fient filii ejus a salute, et conterentur in porta, et non erit qui eruat.
5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
Cujus messem famelicus comedet, et ipsum rapiet armatus, et bibent sitientes divitias ejus.
6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
Nihil in terra sine causa fit, et de humo non oritur dolor.
7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
Homo nascitur ad laborem, et avis ad volatum.
8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
Quam ob rem ego deprecabor Dominum, et ad Deum ponam eloquium meum:
9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
qui facit magna et inscrutabilia, et mirabilia absque numero;
10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
qui dat pluviam super faciem terræ, et irrigat aquis universa;
11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
qui ponit humiles in sublime, et mœrentes erigit sospitate;
12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
qui dissipat cogitationes malignorum, ne possint implere manus eorum quod cœperant;
13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
qui apprehendit sapientes in astutia eorum, et consilium pravorum dissipat.
14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
Per diem incurrent tenebras, et quasi in nocte, sic palpabunt in meridie.
15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
Porro salvum faciet egenum a gladio oris eorum, et de manu violenti pauperem.
16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
Et erit egeno spes; iniquitas autem contrahet os suum.
17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
Beatus homo qui corripitur a Deo: increpationem ergo Domini ne reprobes:
18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
quia ipse vulnerat, et medetur; percutit, et manus ejus sanabunt.
19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
In sex tribulationibus liberabit te, et in septima non tanget te malum.
20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
In fame eruet te de morte, et in bello de manu gladii.
21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
A flagello linguæ absconderis, et non timebis calamitatem cum venerit.
22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
In vastitate et fame ridebis, et bestias terræ non formidabis.
23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
Sed cum lapidibus regionum pactum tuum, et bestiæ terræ pacificæ erunt tibi.
24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
Et scies quod pacem habeat tabernaculum tuum; et visitans speciem tuam, non peccabis.
25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
Scies quoque quoniam multiplex erit semen tuum, et progenies tua quasi herba terræ.
26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
Ingredieris in abundantia sepulchrum, sicut infertur acervus tritici in tempore suo.
27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
Ecce hoc, ut investigavimus, ita est: quod auditum, mente pertracta.
