Jobin 5

1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

»Ja, rufe nur! Ist jemand da, der dir Antwort gibt? Und an wen von den heiligen (Engeln) willst du dich wenden?

2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

Vielmehr den Toren bringt sein Unmut um, und den Einfältigen tötet sein Eifern.

3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

Ich selbst habe einen Toren zwar Wurzel schlagen sehen, doch gar schnell hatte ich seine Wohnstätte zu verwünschen.

4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

Seinen Kindern blieb die Hilfe fern, und sie wurden im Tor zertreten, ohne daß ein Retter da war.

5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

Seine Ernte verzehrte ein anderer, der danach hungerte und sie sogar hinter dem Dorngehege wegholte; und Durstige schnappten nach seinem Vermögen.

6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

Denn nicht aus dem Erdenstaube erwächst das Unheil, und das Leid sproßt nicht aus der Ackererde hervor,

7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

sondern der Mensch erzeugt das Leid, wie die Kinder der Flamme einen hohen Flug zu nehmen pflegen.«

8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

»Doch ich, an den Höchsten würde ich mich wenden und meine Sache Gott anheimstellen,

9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

ihm, der große und unerforschliche Dinge tut, Wunderbares ohne Maß und Zahl –

10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

ihm, der Regen über die Erde hin sendet und des Himmels Naß auf die Fluren fallen läßt –,

11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

insofern er Niedrige emporhebt und Trauernde sich des höchsten Glücks erfreuen läßt;

12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

ihm, der die Pläne der Listigen vereitelt, so daß ihre Hände nichts Erfolgreiches schaffen;

13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

ihm, der die Klugen trotz ihrer Schlauheit fängt, so daß die Verschlagenen sich in ihren Anschlägen überstürzen:

14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

am hellen Tage stoßen sie auf Finsternis, und am Mittag tappen sie im Dunkel wie bei Nacht.

15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

So rettet er den Wehrlosen vor dem Schwert aus ihrem Rachen, und aus des Starken Faust den Geringen.

16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

So erblüht dem Schwachen neue Hoffnung, die Bosheit aber muß ihren Mund schließen.«

17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

»O wohl dem Menschen, den Gott in Zucht nimmt! Darum verschmähe die Züchtigung des Allmächtigen nicht!

18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

Denn er verwundet wohl, doch er verbindet auch; wenn er zerschlägt, so heilen seine Hände auch wieder.

19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

In sechs Drangsalen errettet er dich, und in sieben wird kein Unheil dich treffen.

20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

In Hungersnot bewahrt er dich vor dem Tode und im Kriege vor der Gewalt des Schwertes.

21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

Vor den Geißelhieben der Zunge wirst du geborgen sein und brauchst nicht vor der Verheerung zu bangen, daß sie dich erreicht.

22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

Der Verwüstung und der Hungersnot darfst du lachen und hast von den wilden Tieren des Landes nichts zu befürchten;

23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

denn mit den Steinen des Feldes stehst du im Bunde, und das Getier des Feldes lebt mit dir in Frieden.

24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

So wirst du es denn erfahren, daß dein Zelt in Sicherheit ist, und überblickst du dein Gehöft, so wirst du nichts vermissen

25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

und wirst es erleben, daß deine Nachkommenschaft zahlreich ist und dein Nachwuchs gleich dem Gras der Flur.

26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

In vollreifem Alter wirst du in die Gruft eingehen, wie der Garbenhaufen eingebracht wird zur rechten Zeit.

27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

Siehe, dies ist es, was wir erforscht haben, so ist es: vernimm es und beherzige es zu deinem Heil!«