Jobin 5
1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
“Pray, call, is there any to answer you? And to which of the holy ones do you turn?
2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
For provocation slays the perverse, And envy puts to death the simple,
3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
I have seen the perverse taking root, And I mark his habitation straight away,
4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
His sons are far from safety, And they are bruised in the gate, And there is no deliverer.
5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
Whose harvest the hungry eat, And even take it from the thorns, And the designing swallowed their wealth.
6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
For sorrow does not come forth from the dust, Nor does misery spring up from the ground.
7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
For man is born to misery, And the sparks go high to fly.
8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
Yet I inquire for God, And for God I give my word,
9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
Doing great things, and there is no searching. Wonderful, until there is no numbering.
10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
Who is giving rain on the face of the land, And is sending waters on the out-places.
11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
To set the low on a high place, And the mourners have been high [in] safety.
12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
Making void thoughts of the cunning, And their hands do not execute wisdom.
13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
Capturing the wise in their subtlety, And the counsel of wrestling ones was hurried,
14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
By day they meet darkness, And as night—they grope at noon.
15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
He saves the needy from the sword in their mouth, And from a strong hand,
16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
And there is hope for the poor, And perverseness has shut her mouth.
17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
Behold, the blessedness of mortal man, God reproves him: And do not despise the discipline of the Mighty,
18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
For He pains, and He binds up, He strikes, and His hands heal.
19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
In six distresses He delivers you, And in seven evil does not strike on you.
20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
In famine He has redeemed you from death, And in battle from the hands of the sword.
21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
When the tongue scourges you are hid, And you are not afraid of destruction, When it comes.
22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
At destruction and at hunger you mock, And of the beast of the earth, You are not afraid.
23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
(For with sons of the field [is] your covenant, And the beast of the field Has been at peace with you.)
24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
And you have known that your tent [is] peace, And inspected your habitation, and do not err,
25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
And have known that your seed [is] numerous, And your offspring as the herb of the earth;
26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
You come in full age to the grave, As the going up of a stalk in its season.
27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
Behold, this—we searched it out—it [is] right, listen; And you, know for yourself!”
