Jobin 5
1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
Do but call: is there one that will answer thee? and to whom of the saints wilt thou turn thyself?
2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
For vexation will prove death to a foolish man, and jealousy will slay the simple.
3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
I have myself seen the foolish taking root; but I suddenly held his habitation as accursed.
4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
His children are far from help, and men crush them in the gate, with no one to deliver them.
5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
[He it is] whose harvest the hungry eateth up, and taketh it even out of the thorns, and the robber snatcheth eagerly after their substance.
6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
For wrong doth not come forth out of the dust, neither doth trouble grow up out of the ground;
7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
But man is born unto trouble, as young birds take up their flight.
8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
I, however, would have besought God, and unto God would I have committed my cause;
9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
Who doth great things which are unsearchable, marvelous things till they are without number;
10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
Who giveth rain upon the surface of the earth, and sendeth out waters over the face of the fields;
11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
To set up the lowly on high, that those who mourn may rise high to happiness;
12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
[But] who frustrateth the plans of the crafty, so that their hands cannot execute their well-devised counsel;
13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
Who catcheth the wise in their own craftiness; and the advise of the perverse is hastened on headlong;
14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
By day they meet with darkness, and as though it were night they grope about in the noon of day;
15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
But who saveth from the sword, from their mouth, and from the hand of the mighty, the needy one:
16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
And so cometh to the indigent hope, and iniquity stoppeth her mouth.
17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
Behold, happy is the man whom God admonisheth: despise then not the correction of the Almighty.
18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
For he it is that woundeth, and bindeth up: he smiteth, and his hands do heal.
19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
In six distresses will he deliver thee; and in seven there shall no evil touch thee.
20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
In famine he redeemeth thee from death; and in war from the power of the sword.
21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
Against the scourge of the tongue shall thou he hidden; and thou needest not be afraid of destruction when it cometh.
22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
At destruction and famine canst thou laugh; and thou needest not have any fear of the beasts of the earth.
23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
For with the stones of the field shalt thou have thy covenant; and the beasts of the field shall be at peace with thee.
24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
And thou shalt know that there is peace in thy tent; and thou wilt look over thy habitation, and shalt miss nothing.
25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
And thou shalt know that thy seed is numerous, and thy offspring as the herbage of the earth.
26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
Thon wilt go in a ripe age unto the grave, as a shock of corn is carried home in its season.
27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
Behold this, we have searched it out, so it is: hear it, and do thou note it well for thyself.
