Jobin 5
1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
»Raab kun! Giver nogen dig Svar? Og til hvem af de Hellige vender du dig?
2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
Thi Daarens Harme koster ham Livet, Taabens Vrede bliver hans Død.
3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
Selv har jeg set en Daare rykkes op, hans Bolig raadne brat;
4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
hans Sønner var uden Hjælp, traadtes ned i Porten, ingen reddede dem;
5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
sultne aad deres Høst, de tog den, selv mellem Torne, og tørstige drak deres Mælk.
6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
Thi Vanheld vokser ej op af Støvet, Kvide spirer ej frem af Jorden,
7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
men Mennesket avler Kvide, og Gnisterne flyver til Vejrs.
8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
Nej, jeg vilde søge til Gud og lægge min Sag for ham,
9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
som øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal,
10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
som giver Regn paa Jorden og nedsender Vand over Marken
11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
for at løfte de bøjede højt, saa de sørgende opnaar Frelse,
12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
han, som krydser de kloges Tanker, saa de ikke virker noget, der varer,
13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
som fanger de vise i deres Kløgt, saa de listiges Raad er forhastet;
14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
i Mørke raver de, selv om Dagen, famler ved Middag, som var det Nat.
15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
Men han frelser den arme fra Sværdet og fattig af stærkes Haand,
16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
saa der bliver Haab for den ringe og Ondskaben lukker sin Mund.
17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
Held den Mand, som revses at Gud; ringeagt ej den Almægtiges Tugt!
18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
Thi han saarer, og han forbinder, han slaar, og hans Hænder læger.
19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
Seks Gange redder han dig i Trængsel, syv gaar Ulykken uden om dig;
20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
han frier dig fra Døden i Hungersnød, i Krig fra Sværdets Vold;
21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
du er gemt for Tungens Svøbe, har intet at frygte, naar Voldsdaad kommer;
22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
du ler ad Voldsdaad og Hungersnød og frygter ej Jordens vilde Dyr;
23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
du har Pagt med Markens Sten, har Fred med Markens Vilddyr;
24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
du kender at have dit Telt i Fred, du mønstrer din Bolig, og intet fattes;
25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
du kender at have et talrigt Afkom, som Jordens Urter er dine Spirer;
26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
Graven naar du i Ungdomskraft, som Neg føres op, naar Tid er inde.
27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
Se, det har vi gransket, saaledes er det; det har vi hørt, saa vid ogsaa du det!
