Jobin 42
1 Ja Job vastasi Herraa ja sanoi:
Pea naʻe toki tali ʻe Siope kia Sihova, ʻo ne pehē,
2 Minä tiedän sinun kaikki voivan: ja ei ole sinulta yksikään ajatus peitetty.
“ʻOku ou ʻilo ʻoku ke faʻa fai ʻae meʻa kotoa pē, pea ʻoku ʻikai ha mahalo ʻe faʻa puli meiate koe.
3 Se on turha ihminen, joka ajattelee peittää neuvonsa: sentähden tunnustan minä, että minä taitamattomasti puhunut olen sitä, joka on minun tietoni ylitse ja jota en minä ymmärrä.
‘Ko hai ia ʻoku ne fufū ʻae fakakaukau ʻi he taʻeʻilo?’ Ko ia, kuo u puʻaki ʻaia naʻe ʻikai te u ʻiloʻi; ʻae ngaahi meʻa lahi hake fau ʻiate au, ʻaia naʻe ʻikai te u ʻiloa.
4 Niin kuules nyt, anna mimun puhua: minä kysyn sinulta, opeta minua.
‘ʻOku ou kole kiate koe ke ke fanongo mai, pea te u lea: te u ʻeke kiate koe, pea ke fakahā mai kiate au.’
5 Minä olen kuullut sinua tarkoilla korvilla, ja minun silmäni ovat nyt nähneet sinun.
Kuo u fanongo kiate koe ʻi he fanongo ʻoe telinga: ka ko eni kuo mamata ʻe hoku mata kiate koe.
6 Sentähden pidän minä itseni viallisena, ja kadun tomussa ja tuhassa.
Ko ia ʻoku ou fehiʻa ai kiate au, ʻo fakatomala ʻi he efu mo e efuefu.”
7 Kuin Herra nämät sanat oli Jobille puhunut, sanoi Herra Eliphaalle Temanilaiselle: minun vihani on julmistunut sinun ja kahden sinun ystäväs päälle; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job.
Pea naʻe pehē, hili ʻae folofola ʻa Sihova ʻaki ʻae ngaahi lea ni kia Siope, “Naʻe folofola ʻa Sihova kia Elifasi mei Timani, Kuo tupu hoku houhau kiate koe, mo ho kāinga ʻe toko ua: he ʻoku ʻikai te mou lea ʻaki kiate au ʻae meʻa ʻoku totonu, ʻo hangē ko ʻeku tamaioʻeiki ko Siope.
8 Niin ottakaat nyt seitsemän mullia ja seitsemän oinasta, ja menkäät palveliani Jobin tykö, ja uhratkaat polttouhria teidän edestänne, ja palveliani Job rukoilkaan teidän edestänne; sillä hänen puoleensa minä katson, niin etten minä tee teille tyhmyytenne jälkeen; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job.
Ko ia ke mou toʻo ni kiate kimoutolu ʻae fanga pulu ʻe fitu, mo e sipitangata ʻe fitu, ʻo ʻalu ki heʻeku tamaioʻeiki ko Siope, pea ʻohake ʻae feilaulau tutu koeʻuhi ko kimoutolu; pea ʻe hūfia ʻakimoutolu ʻe heʻeku tamaioʻeiki ko Siope: he te u maʻu ia: telia naʻaku taaʻi kiate kimoutolu ʻo hangē ko hoʻomou vale, ko e meʻa ʻi he ʻikai te mou lea ʻaki kiate au ʻaia ʻoku totonu, ʻo hangē ko ʻeku tamaioʻeiki ko Siope.”
9 Niin menivät Eliphas Temanilainen, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja tekivät niinkuin Herra heille sanonut oli. Ja Herra katsoi Jobin puoleen.
Ko ia naʻe ʻalu ai ʻa Elifasi mei Timani, mo Pilitati mei Suaa, mo Sofaa mei Neama, ʻonau fai ʻo hangē ko e fekau ʻa Sihova kiate kinautolu: pea naʻe maʻu ʻe Sihova ʻa Siope foki.
10 Ja Herra käänsi Jobin vankeuden, koska hän rukoili ystäviensä edestä. Ja Herra antoi Jobille kaksi sen vertaa kaikista mitä hänellä ennen ollut oli.
Pea naʻe liliu ʻe Sihova ʻae pōpula ʻo Siope, ʻi heʻene hūfia hono kāinga: pea naʻe fakamaʻumeʻa ʻe Sihova kia Siope ʻo liunga ua hake ʻi he meʻa naʻa ne maʻu ʻi muʻa.
11 Ja hänen tykönsä tulivat kaikki hänen veljensä, ja kaikki hänen sisarensa, ja kaikki ne jotka hänen ennen tunsivat, ja söivät hänen kanssansa, ja hänen huoneessansa ja käänsivät heitänsä hänen puoleensa, ja lohduttivat häntä kaikesta siitä pahasta, minkä Herra oli antanut tulla hänen päällensä. Ja itsekukin heistä antoi hänelle yhden rahan ja kultarenkaan.
Pea naʻe toki haʻu kiate ia ʻa hono ngaahi kāinga kotoa pē, mo hono ngaahi tuofefine, mo kinautolu kotoa pē naʻa nau kaumeʻa mo ia ʻi muʻa, ʻonau kai mā mo ia ʻi hono fale: pea naʻa nau tēngihia ia, ʻo fakafiemālie ia ʻi he ngaahi kovi kotoa pē naʻe ʻomi ʻe Sihova kiate ia: pea naʻe foaki ʻe he tangata taki taha kotoa pē kiate ia ʻae paʻanga, mo e hau koula.
12 Ja Herra siunasi Jobia sitte enempi kuin ennen, että hän sai neljätoistakymmentä tuhatta lammasta, ja kuusituhatta kamelia, ja tuhannen paria härkiä ja tuhannen aasia.
Pea naʻe tāpuaki lahi hake ʻe Sihova ʻae moʻui kimui ʻa Siope ʻi heʻene moʻui ki muʻa: he naʻa ne maʻu ʻae sipi ʻe taha mano ma fā afe, mo e kāmeli ʻe ono afe, mo e fanga pulu taulua ʻe taha afe, mo e ʻasi fefine ʻe taha afe.
13 Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä,
Pea naʻa ne maʻu foki ʻae foha ʻe toko fitu mo e ʻofefine ʻe toko tolu.
14 Ja kutsui ensimäisen nimen Jemina, toisen Ketsia ja kolmannen Kerenhapuk.
Pea naʻa ne ui ʻae hingoa ʻoe ʻuluaki, ko Simaima, mo e hingoa ʻo hono toko ua, ko Kesaia, mo e hingoa ʻo hono toko tolu, ko Keleni-Hapuka.
15 Ja ei löydetty niin kauniita vaimoja kaikessa maassa, kuin Jobin tyttäret olivat. Ja heidän isänsä antoi heille perimisen heidän veljeinsä kanssa.
Pea naʻe ʻikai ʻilo ʻi he fonua kotoa pē ha kau fefine hoihoifua ʻo hangē ko e ngaahi ʻofefine ʻo Siope: pea naʻe foaki ʻae tofiʻa kiate kinautolu ʻe heʻenau tamai ʻi he fakataha mo honau ngaahi tuongaʻane.
16 Ja Job eli sitte sata ja neljäkymmentä vuotta, niin että hän sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset hamaan neljänteen polveen.
Pea hili ʻae meʻa ni naʻe moʻui ʻa Siope ʻi he taʻu ʻe teau ma fāngofulu, ʻo ne mamata ki hono ngaahi foha, mo e ngaahi foha ʻo hono ngaahi foha, ʻio, ko e toʻutangata ʻe fā.
17 Ja Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena
Pea naʻe pekia ʻa Siope, kuo motuʻa mo fonu ʻi he ngaahi ʻaho.
